![]() |
Valoilmiö. |
Britit kaipaavat edelleen niin kiivaasti kadonnutta imperiumiaan, että ryhtyisivät varmasti jonkinlaiseen vastaiskuun. Ongelmaksi ei muodostuisi se, että ketä vastaan iskettäisiin (nykyäänhän voidaan vain valita valtio, väittää, että se omaa ydinpommeja tai muuta ikävää, ja rynnätä valloittamaan ja miehittämään siirtäen samalla kätevästi hiukan pääomaa omaan takataskuun), vaan miten iskettäisiin? Laitettaisiinko pari ydinpommia matkalle lähivesille parkkeeratusta sukellusveneestä, vai houkuteltaisiinko amerikkalaiset, tuo maailman väkivaltaisin ja sotaa rakastavin kansa, lentelemään lennokeillaan maan yli pudottaen niistä täsmädemokratiaa ja ohjuksia varustettuna vapauskärjillä? Sivuseikaksi muodostuisi myös se, että mikään valtio tuskin kykenee räjäyttämään Manchesteria hinaamalla komeettaa sopivalle radalle mutta moinen ikävä yksityiskohta voitaisiin lakasita maton alle sanomalla "terrorismin vastainen sota" tai "se oli Osaman salajuoni".
Ikävin asia on, että briteille homma uppoaisi kuin mummo hankeen - kukaan ei taatusti kyseenalaistaisi moista kosto-operaatiota, jos ei välitetä muutamasta yksinäisyyttään punaviinihuurussa alati mölisevästä akateemikosta, joiden mielipiteet voi sivuuttaa sanomalla "realpolitik" tai kutsumalla heitä humanisteiksi tai liberaaleiksi tai joksikin muuksi yhtä inhottavaksi. Syy tähän on yksinkertainen. Maggien operaatio, jonka kohteena oli kansalaisten älykkyysosamäärän pudottaminen onnistui niin mainiosti (tarkoitan tietenkin koulutusjärjestelmän yksityistämistä ja muuta hauskaa), että kansalaisten kyky osallistua poliittiseen päätöksentekoon tai edes ymmärtää sitä on valunut jonnekin keskimääräisen amerikkalaisen ja kiinalaisen välimaastoon. Maggie poistui vihdoinkin joukostamme ("vihdoinkin" viittaa keskimääräisen britin mielipiteeseen, jossa kyseinen nainen näyttäytyy lähinnä sekopäisenä diktaattorina) mutta brittejä viedään edelleenkin kuin litran mittaa, koska maan asukkaiden kyky hahmoittaa kokonaisuuksia tuntuu puuttuvan täysin. Mutta Oxfordissa koulutuksensa saaneet poliitikot vain kiittelevät moista tilannetta. Jos ihmiset viisastuisivat, he saattaisivat joutua poliittisen kentän marginaaleihin ja tekemään ensimmäisen kerran elämässään oikeaa työtä tullakseen toimeen. Eihän se nyt sovi, kun kyseisten aristoktraattien suvuissa kukaan ei ole tehnyt oikeaa työtä enää satoihin vuosiin. Olisi niin kovin ikävää olla suvun musta lammas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jotakin lisättävää?