Onko audiovisuaalisen viestinnän opiskelu tärkeää? Luultavasti on, ainakin tietyssä määrin, mutta eräskään pubissa istunut setämies ei meinannut uskoa, vaan kutsui kyseisen alan opiskelijaa turhakkeeksi ja verorahan hukaksi (sinänsä jännää, koska opiskelee yliopistossa ja maksaa itse lukukausimaksunsa). Ajattelin sanoa, että jos audiovisuaalisen viestinnän opiskelu on turhaa, mitä tähtitiede sitten on, mutta katsoin parhaimmaksi tarkkailla tilannetta sivummalta, jotta kaatuvien tuoppien humalat ja maltaat eivät roiskuisi housuilleni poikien lähtiessä hippasille. Ilmeisesti kyseiseltä audiovisuaaliseen viestintään turhautuneelta miesparalta (joka sai porttikiellon pubiin sekoilunsa johdosta) jäi olympiakisojen avajaisseremonia näkemättä - mitäpä muutakaan se spektaakkeliksi luokiteltava brittiläisen itseironian ja ylpeyden sekametelisoppa olisi ollut?
No, kuvaa ja ääntä ei voi syödä tai sitoa liian ravintomäärän pullistaman torsonsa peitoksi, joten mitä hyötyä audiovisuaalisen viestinnän taitajista sitten voi edes olla? Luultavasti sitä samaa kuin kultasepistä, raviohjastajista, skifikirjailijoista ja, niin, tähtitieteilijöistä. Jospa ne vain inspiroivat ihmisiä jollakin tavalla ja saavat arkisen tylsyyden väistymään mielikuvituksen, kauneuden ja sirkushuvien tieltä. No, ehkä tuo ei sitten kuitenkaan sovi jälkimmäiseen turhistakin turhimpaa ammattikuntaan. Jos olisin uskonnon ja muun typeryyden paiseruton lailla täplittämä poliitikko vetäisin välittömästi johtopäätöksen, jonka mukaan tähtitieteeseen hukatut määrärahat on siis välittömästi siirrettävä audiovisuaalisen viestinnän puolelle.
Todettuani Prodigyn Firestarter -kappaleen sopivan oikeastaan aika hyvin olympiateemaan mutta Mr. Beanin huijaamalla saavuttaman hölkkäkisavoiton olevan hiukan olympiahengen vastainen (vaikka Prodigy noin muuten onkin hirvittävää kuraa ja Bean puolestaan aika hauska hahmo), huomasin, että kaikki muukaan ei ollut avajaisseremoniassa aivan kohdillaan, joten kenties viestinnän parantamiseen voi ihan oikeastikin panostaa. Kun niityt ja metsät paloivat teollisuuden tulessa, britit unohtivat kiusallisen tahallisesti mainita miten brittiläisen sivistyksen tulessa paloi hiukan muutakin kuin vain kasveja ja eläimiä - muun muassa miljoonia eri saarten ja mantereiden alkuasukkaita, joita kidutettiin, rahdattiin orjiksi ties minne ja listittiin kuin kärpäsiä kulloisenkin hallitsijan tai sotapäällikön mielen liikkeiden mukaisesti. Mutta silloin ei ollut audiovisuaalista viestintää ja tämän minun pienen saareni silloisille asukkaille ei tarvinnut edes kertoa miten heidän verorahoillaan (niin ja oopiumin kaupalla) rahoitettu imperiumi kohteli muita kansoja.
Hukkaan siis mielelläni veromarkkoja audiovisuaaliseen viestintään. Jos se vain tuottaa jatkossakin uusia Pussy Rioteja ja arabikeväitä, jotka pitävät mielipuoliset diktaattorit varpaillaan, niin rahalle on varmasti saatu vastinetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jotakin lisättävää?