perjantai 6. heinäkuuta 2012

Rajansa puutarhoillakin

Menin sanomaan ennenaikaisesti, että puutarhoja tulisi vahtia. Ei se niin mene, syököön rusakot ja muut pitkäkorvat vaikka kaikki rehut tarhasta, jos niiden ainoa tarkoitus on näyttää naapureille, että "tässä talossa on valot päällä muttei juuri ketään kotona". Ja luultavasti laakson viimeinen muumi henkihieverissä.

Vihreä labyrintti.
En oikein käsitä, noin ihan vain käytännöllisistä syistä, että miksi kummassa pääsy omalle kotiovelle pitää tehdä mahdollisimman hankalaksi. Kauppakassien kanssa tuosta ei ainakaan tule mitään, ellei sitten tarkoituksena ole talloa pensasaitaa poikineen ja muutamaa mitä-ikinä-kukkivaa-härpäkettä siinä sivussa. Ei tuota ainakaan käteväksi ole tehty. Ja miksi ihmeessä kulku ovelle, tai oikeastaan oville, pitää tehdä noinkin monen mutkan kautta - eihän tuossa ole mitään järkeä. Ei ihme, että sinisen oven asukas kyllästyi leikkimään ja kyseiseen kämppään haetaan nyt vuokralaista - ja tietenkin ylihintaan, koska talon etupihalla on viehättävä puutarha, jossa ei saa kasvattaa mitään järjestyssääntöihin sisältyvän kartan ja ohjeistuksen vastaisesti.

Mutta olkoon, jos kaikki olisivat yhtä älykkäitä ja käytännöllisiä kuin englantilaiset, olisi ihmiskunta edelleenkin tappamassa naapuriheimoa kaikin keksiminsä tavoin, koska he ovat erilaisia ja eivät suostu tekemään asioita meidän tavallamme. Ai, mutta taisinkin juuri kuvailla ajatusmaailmaa amerikkalaisen imperialismin takana. No joo, eli kaikki siis ovat yhtä älykkäitä kuin englantilaiset. Hyvä on. No nyt kun tämäkin on sitten selvitetty tyhjentävästi, niin on hyvä painua päivittäisten askareiden pariin todeten, että "meillä ei ole toivoa". No, jos kolmas maailmansota sitten odottaa nurkan takana, niin odottakoon. Sillä aikaa aion tehdä oloni mukavaksi ja keskittyä harjoittamaan mietiskelyä ja filosofointia uudessa nojatuolissani. Ei ne suuret tulot mutta ne pienet ilot.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jotakin lisättävää?