Puhutaan säästä

Natiivit haluavat puhua säästä joka käänteessä. Luulen, että syynä on sen epävakaus ja tärkeys. Nyt kun on kärsitty kuivuudesta ja tulvista saman kesän aikana ja kun helleraja on mennyt rikki vain siellä missä sen ei pitäisi, nimittäin Skotlannissa, päätin minäkin ryhtyä tekemään säähavaintoja perustaen ensi töikseni oman säähavaintoaseman takapihalleni. Siispä avasin verhot ja vietin päivän sängyssä perinteisessä vaaka-asennossa nauttien epäterveellisestä ruoasta (pannareista), Sunday Timesista, parista hyvästä kirjasta ja raikkaasta ulkoilmasta, joka pääsi täyttämään koko huoneen avonaisesta takaovesta. Itse säähavaintoihin kun riittää nykyään puhelin, johon saa lähimmän oikean mittausaseman tiedot (tai muutaman lähimmän intrapoloidut tiedot) kätevästi operaattorin välityksellä. Nykyään kun voi seurata vaikka ilmastonmuutosta reaaliajassa (on muuten hemmetin tylsää puuhaa, ehkä samaa luokkaa ruohon kasvun seuraamisen kanssa) huolimatta salaliittoteoreetikkojen fantasioista, joiden mukaan tiedeyhteisö pimittää "oikeaa" dataa, jonka mukaan ihmisellä ei ole mitään vaikutusta maapallon ilmakehään, meriin ja kasvillisuuteen. Jos moinen salaliitto on olemassa, niin miksei kukaan maksa minulle kulissien ylläpidosta?

Pikamyrsky.

Katsoin ikkunan takaa kuinka sunnilleen jokainen vuodenaika marssi näyttävästi ohi muistuttaen niin syysmyrskyistä kuin kesähelteistä ja kaikesta siitä väliltä. Ja juuri kun sää kävi tylsän aurinkoiseksi, menin paistamaan lättysiä (jotta saisin jotakin kiinteää mansikoiden seuraksi) todetakseni vain, että missasin ukkosmyrskyn salamoineen täysin - se meni ohi noin kymmenessä minuutissa ja jätti jälkeensä vain pelokkaita pihakoiria ja luultavasti pari alleen laskenutta naapuruston vauvaa ja vanhusta. Mutta ukkosissa on se mukava puoli, että niiden seuraaminen on mielenkiintoista. Salamat ovat kivoja kunnes iskevät navettaan ja polttavat lehmät kuoliaiksi. Lehmäparat.

Ja vaikka savustettu lehmävauvan liha olisikin maistunut (aivan, en ole ihan vielä muuttunut ituhipiksi ja puhtaaksi kasvissyöjäksi), ei naapurustossa ole yhtään navettaa, joten näyttävinkään salamointi ei voi polttaa kuin ihmisiä ja naapuriniityn lampaita. Tylsää. Mutta illaksi kirkastui niin taivas kuin mielikin, kun sain artikkelin valmiiksi ja päätin kiiruhtaa pubiin ennen sulkemisaikaa tarkastellen taivaankannen reikiä. Artikkelin kohde vain ei ollut näkyvissä, koska parhaat teleskoopit tuijottavat eteläisen pallonpuoliskon taivasta ja minähän en sekundaputkiin sekaannu.

Kirkastuu.