Vahtikaa puutarhaa pupuilta

Citykaniini.

Ilmeisesti kaniinien (Oryctolagus cuniculus) varoetäisyys on päässyt hiukkasen repsahtamaan vihollisten puutteessa. Tai ainakin tämä kyseinen yksilö päästi minut rauhallisesti neljän metrin päähän muttei enää sen lähemmäksi. Luultavasti kyseessä ei ollut mikään apilaniittyjen Einstein, joka ymmärsi aidan estävän pääsyni aivan välittömään, vaarallisen välittömään, läheisyyteen. Luulen, että rohkeuteen oli syynä luonnonvalinta ja erityisesti "evolutiivinen naiivius" -nimellä tunnettu ilmiö, joka saa saalislajien pakenemisrefleksit rentoutumaan saalistajien puuttuessa. Kyseessä on siis sama ilmiö, joka teki dodo-paroista niin luottavaisia, etteivät ne ymmärtäneet paeta (eivät tosin edes olisi voineet, kömpelöitä kun olivat) nälkäisiä portugalilaisia merimiehiä, jotka saivat linnuista paistia kävelemällä niiden eteen ja nuijimalla ne kuoliaaksi.

Mutta ovatko saalistajat sitten kadonneet jonnekin? Kyllä tällä saarella ainakin kettuja pitäisi olla. Joskin ne saattavat olla vaarattomia kun ovat saaneet natiiveilta päivittäisen kananfile- ja kääretorttuannoksensa. Entäpä haukat sitten, kyllä kai ne sentään saalistavat kaniineja? Tai saalistaisivat, jos niitä olisi, kun natiivit ovat tehneet nekin vaarattomiksi hakkaamalla kaikki metsikkönsä puistoiksi ja puutarhoiksi, niityiksi ja laitumiksi sorkkaeläinten ja silmänilon vuoksi. Haukoilta puuttuvat pesäpaikat. Tai sitten ne on vain ammuttu pois taivaalta, kuten sudet viimeisistä metsistä satoja vuosia sitten. Tulee mieleeni kepulaiset toimintatavat.

En voi todellakaan sanoa suomalaisena omien kirottujen maanmiesteni (naisilla on moisten sikailuiden kanssa harvemmin tekemistä - tämä on niin sukupuolittunutta) hoitaneen asioita yhtään sen paremmin. Meillä kotoisat kepulaiset ovat ampuneet jokaisen kulmahampaita omaavan eläimen sukupuuton partaalle ja pudottaneet kotkanpesiä puista sellaisella vimmalla, että en oikein ymmärrä miten heillä on jäänyt aikaa jahdata ahmoja moottorikelkoilla. Ja nyt kun hirvikanta on räjähtänyt käsiin saalistajien puutteessa, sitä on ryhdytty kutsumaan tuhoeläimeksi sen viihtyessä mäntytaimikoissa, anteeksi puupelloissa, makustelemassa vuosikasvustoja (näkökulmariippuvainen juttu, kyllähän nyt hirvienkin pitää syödä). Hirvet on siis ammuttava yhdessä muiden tuholaisten, kuten ilvesten, karhujen, ahmojen, näätien, kanssa. Muut tuholaiset on muuten vain eliminoitava myrkyttämällä tai koulukiusaamalla, kuten on käynyt lopuille 50 prosentille nisäkäslajeista ja demareista.

Mutta nykyään helsingissä ammutaan jo näitä söpöjä pörröisiä pupusiakin, jotka tuskin tekevät mitään pahaa kenellekään (sen rakkaan puutarhan , josta maksetaan vuokraa kuin turkulaisesta kaksiosta, voi varmasti aidata sopivalla tavalla). Minulla on ehdotus Helsingin ja sen ympäristöpitäjien päättäjille. Mitäpä jos jokaiseen puistoon jätettäisiin yksi hoitamaton kulmaus, jonka annettaisiin kasvaa täyteen ryteikköä. Saattaisi käydä niin, että ketut pääsisivät pesimään kaupungin alueelle ja löytäisivät tämän valtavan tuoreen ja luultavasti evolutiivisesti naiivin ravinnonlähteen ja pitäisivät kaniinipopulaation kurissa ihan ilmaiseksi. Olisiko mahdollista lisäksi jättää joitakin lähialueen talousmetsiä pystyyn, kasvamaan täyteen ikäänsä, jolloin haukat ja muut petolinnut pääsisivät verottamaan kaniineista niinikään osansa. Ei taida onnistua. Luonto on tainnut karata kaupunkilaisten mielistä jo liian kauas - kepulaisten ja muiten sekopäiden armoille. Jäljellä ovat enää ituhipit ja muut kettutytöt, joille luonto merkitsee puita, joihin voi kahlita itsensä.

Tuli tosin mieleeni, että kuvaamani kaniinin lyhyelle varoetäisyydelle saattaa olla toinenkin selitys. Jospa sillä vain on syöpä tai satiaisia ja se ei jaksa enää juosta, vaan odottaa kuolemaansa. Mene ja tiedä.