Kauppareissu

Aion painua ostamaan kirveen, rautakangen ja pienen perämoottorin. Nyt ei ole enää muita vaihtoehtoja. Kirvestä tarvitsen katkaisemaan brittien Eurooppaan asti ulottuvat juuret (ei niitä montaa voi olla ja tuskin ovat niin kovin paksujakaan). Rautakangella kampean saaren irti Euraasian mannerlaatasta ja perämoottorin voikin sitten laittaa kivasti putputtamaan vaikkapa Sunderlandin satamaan, jotta saari saadaan kellutettua kauemmas sivistyksestä. Ajattelin aluksi, että sen voisi raahata vaikkapa Intian valtamerelle mutta en halua olla niin ilkeä intialaisia ja pakistanilaisia kohtaan. Ehdotan siksi, että saari vietäisiin New Jerseyn edustalle houkuttamaan turisteja Ameriikan mantereelta katsomaan rapistuvaa maalaisidylliä ja nauramaan ahdasmielisille natiiveille.

Maalaisidylli.

Kuulemani mukaan "saari on täynnä" (kuten kuvasta näkyy - mikä väenpaljous), joten tänne ei saa enää muuttaa. Britannian on siis erottava EU:sta, Euroopasta, ja mieluiten myös ihmiskunnasta, jottei maahan pääse enää sellaisia epäihmisiä, joita joutuisi sitten sijoittamaan "uudelleenkoulutusleireille" ja muihin tarkoin valittuihin "loppusijoituspaikkoihin". Täällä ei kuulemma ole enää tilaa edes natiiveille (määritellään kuulemani mukaan ihmisiksi, joiden isovanhemmat ovat syntyneet saarella - eli esimerkiksi kuningatar ei kelpaa) ja kohta ei ole jäljellä enää luontoa, jossa voisi tepastella pensaiden ja puiden katveessa kivasti pientä polkua pitkin (jää aina huomaamatta, että alle 1% britannian maapinta-alasta on luonnontilassa ja sekin on ihmisen muokkaamaa luonnontilaa, joka on peräisin pronssikaudelta).

Päätin tarkistaa faktoja. Jos täällä ei ole tilaa (262 asukasta/neliökilometri), niin miksi sitä sitten riittää vaikkapa Alankomaissa (498 as/nkm) tai Japanissa (337 as/nkm)? Kieltämättä tilaa on vähemmän kuin Australiassa (3 as/nkm) tai Kanadassa (4 as/nkm) mutta ne ovatkin pääosassa asuinkelvotonta seutua kuumine tai kylmine autiomaineen.

En ole tietenkään tosissani - en halua, että saari kelluisi kauemmaksi Atlantille, koska lentomatkani Eurooppaan venyisivät kohtuutttoman pitkiksi ja niissä lentävissä sillipurkeissa istuminen ei vain ole kovinkaan hohdokasta näinä katoavan kansanperinteen ja jalkatilan aikoina.

Kriisipiste.

Maa on kuitenkin tullut "kriisipisteeseen", ainakin David "työväenluokka kyykkyyn" Cameronin mukaan. Olen samaa mieltä. Se ei tosin ole maahanmuuttajien vika, että minimipalkka on poljettu alimmalle tasolle kolmeen vuosikymmeneen, vaan ihmisten, jotka äänestävät kahden valtapuolueen kirjaimellisesti kultalusikka suussa syntyneitä edustajia (kysykää vaikka Etonin käyneeltä Cameronilta - ei taatusti edes tiedä mitä käsite "minimipalkka" tarkoittaa käytännössä). Lienevät samoja ihmisiä, jotka lukevat kuvan vihapostipamflettia. Todellisia epäihmisiä.

Moraali kohdillaan

Tein taas sen virheen, että ostin tuoreen sanomalehden. Vaikka sitä voisi kuvitella, että "lukeminen kannattaa aina", niin totuus on, että "tieto lisää tuskaa". Petyin valtavalla tavalla ihmiskuntaan. Jälleen kerran (ilmeisesti olen siis sittenkin optimisti). Mieleeni heräsi lähinnä kysymys siitä, että miksi koetamme etsiä merkkejä älyllisestä elämästä muualla galaksissamme kun siitä ei tunnu näkyvän minkäänlaisia merkkejä edes omalla planeetallamme. Olkoonkin, että anekdootin monikko ei ole todistusaineistoa, vaan vain monta anekdoottia, niin aion silti listata räikeimmät esimerkit, joihin törmäsin lehteä selaillessani.

Espanja.

Espanjan hallitus rajoittaa aborttioikeutta kieltämällä abortin kaikilta muilta paitsi niiltä, jotka ovat tulleet raskaaksi raiskauksen seurauksena tai joiden henkeä raskaus uhkaa. Raikas tuulahdus menneisyydestä - tai oikeammin oikea tuulenpuhuri idästä. Tuulen mukana vain taisi tulla melkoinen pilvi myrkyllistä ilmaa sen ylitettyä Vatikaanin sekopäisten seinähullujen setämiesten kaupunginosan Roomassa. Tervetuloa takaisin vaateripustinaborttien, käärmeöljykauppiaiden ja uskonnollisen totalitarismin aikakaudelle. Ja minä kun pidin Espanjaa sivistysmaana.

Intia.

Intian vanhoolliset tuomarit puolestaan päättivät, että brittien (kuinkas muuten) aikoinaan lanseeraama laki, joka kieltää "ihmisten välisen luonnottoman kanssakäymisen", pätee homoseksiin ja kieltää siksi moisen toiminnan rangaistuksen uhalla. Vähät siitä, että yli puolet eläinkunnasta homostelee ajoittain ja noin kymmenen prosenttia ihmiskunnasta on seksuaaliselta suuntautumiseltaan jotakin muuta kuin heteroja. Se kuitenkin tarkoittaa, että Intiassa on noin satakaksikymmentämiljoonaa vaarallista rikollista vapaalla jalalla. Kannattaa muistaa varoa, kun seuraavan kerran matkaa Goalle polttamaan pilveä ja makaamaan auringossa.

Uganda.

Ugandassa pantiin (tarkoituksellinen pun) vieläkin paremmaksi kieltämällä ihmisoikeusaktivistien kauhuksi, ei vain homopropaganda uusnatsien kuolemanpartioiden uhalla kuten rakkaassa itänaapurissamme tsaari Putinin maassa, vaan seksuaalinen kanssakäyminen elinkautisrangaistuksen uhalla (ilmeisesti vaikutteita on saatu maahan pesiytyneiltä amerikkalaisilta raamattuvyöhykkeen mieleltään yhtä sairailta sielunveljiltä). Vaikka aktivistit nyt eivät ehdi kovinkaan kauan olla kauhuissaan - ainakaan päätellen siitä tahdista, jolla heitä maassa parhaillaan murhaillaan ("murhaileminen" kuulostaa niin kovin viattomalta verrattuna julmaan "murhaamiseen") - niin sanoisin tuoreen lainsäädännön olevan linjassa lähinnä kolmekymmentäluvun Saksan ihmisoikeuspolitiikan kanssa. Jos en pidä siitä miltä näytät, mitä harrastat tai kenen kanssa liikut kapakoissa, niin minulla on oikeus heittää sinut linnaan mädäntymään lopuksi lyhyttä ikääsi. Loogista ja inhimillistä ja osoitus todellisesta kristillisestä lähimmäisen rakkaudesta.

Englanti.

Englannissa jalkapalloileva Uruguaysta kotoisin oleva maahanmuuttaja, Luis Suárez, vie jatkossakin työpaikkoja paikallisilta ja saa ilmeisesti kahdensadantuhannen punnan viikkopalkkaa aina vuoteen 2018 saakka siitä, että kirmaa nurmella nappulakengissään ja vilauttaa vatsalihaksiaan kameralle potkaistuaan nahkakuulaa sopivaan suuntaan. Ei ole tietenkään Suárezin vika, että runsaalla viidellä prosentilla väestöstä ei ole edes kahtasataa puntaa, jolla maksaa asuntonsa lämmityslasku koko talveksi, mutta tilanne kertoo karua kieltään yhteiskunnan arvomaailmasta. Seuraava askel lienee efektiivisesti kieltää köyhiltä äänestäminen tekemällä siitä maksullista Amerikan malliin, vaikka äänestämisellä nyt ei paljoa saavutakaan kun korporatokratian johtajat kuitenkin päättävät ketkä saavat olla ehdolla. Haastan kuitenkin Suárezin lahjoittamaan yhden viikon palkkansa tuhannen energiaköyhän perheen auttamiseksi. Se olisi miehekästä.

Iso-Britannia.

Britannian oikeus on hylännyt libyalaisen Abdel Hakim Belhajin kanteen maan tiedustelupalveluja vastaan, jotka osallistuivat miehen kiduttamiseen (ei siis sellaiseen lempeään "kiduttelemiseen", jonka jenkkien sotarikollis- ja terroristihallinto lanseerasi Bush "luen-kirjaa-väärin-päin" juniorin kaudella, vaan julmaan "kiduttamiseen") yhdessä amerikkalaisten virkaveljiensä kanssa. Kanteen käsittely, puhumattakaan syyllisten tuomitsemisesta (todistusaineistoa on aivan riittävästi), ilmeisesti vaarantaisi Britannian kansallisia etuja, joten oikeuskäsittelyä ei voida käynnistää. Tässä siis todetaan tuomarin suulla, että ihmisiä saa kiduttaa ja heiltä saa riistää ihmisoikeuksia rangaistuksetta, jos toimii valtion viranomaisena ja tekee yhteistyötä ulkomaalaisten kanssa. Miksi siis tuomitsemme vaikkapa Stalinin vuosikymmenten takaisia seikkailuja Venäjän ihmeellisessä valtakunnassa, kun mies vain kidutti ihmisiä ja "riisti heiltä ihmisoikeuksia" aivan kuten brititkin?

Vastaavia anekdootteja olisi runsaasti lisääkin mutten jaksa kirjoittaa niistä suunnatoman ihmisvihan hiipiessä mieleeni. Voisin kuitenkin todeta, että jos älyllistä elämää löytyy Maan ulkopuolelta, niin se on luultavasti niin älykästä, että ymmärtää olla vastaamatta puheluihimme. Paras todiste sen olemassaolosta onkin siis se, ettemme ole nähneet siitä jälkeäkään.

Heitän ihmiskunnalle moraalisen pelastusrenkaan. Kylläpä joulunaika on hienoa tänä vuonna.

Moraalinen pelastusrengas.

Puut nurin

Kuten Yhdysvaltojen länsiosien pueblo intiaanit tai tyynen meren pääsiäissaarelaiset voisivat kertoa, jos siis olisivat edelleen elossa, puiden kaataminen on jokseenkin typerää pitkässä juoksussa. Tai ainakin niiden kaataminen on todella typerää, jos se tapahtuu nopeammin kuin uusia kasvaa ja tuhoaa elinkeinot ja pitkässä juoksussa luultavasti myös keinoelimet (vaikka nykyään taitavat valmistaa niitä pääasiassa muovista). Britanniassa puita tosin kasvaa nopeammin kuin niitä kaadetaan - joskin syynä on se, että "tyhjästä on paha nyhjästä" (naurettava sanonta muuten, eihän 'nyhjä' ole edes sana), eli kun puita ei enää ole, on niiden väkisinkin pakko kasvaa nopeammin kuin niitä kaadetaan. Tai ainakin yhtä nopeasti.

Puu nurin.

Minua säälittää kovasti se, että kyseinen yksilö ehti saavuttaa jo kultaisen keski-ikänsä, noin 300 vuotta, mutta joutui sitten sahalle kun pudotti pari hassua kuivumaan päässyttä oksaansa maahan. Siihen päätyivät rumasti hautuumaalle kalmiston kauhuksi. Ja sitten tulivat firman miehet sahoineen ja suorittivan teloituksen keskellä kaunista syyspäivää (aivan, syyspäivä, koska talvea täällä ei ole). Joskus tuntuu kuin arvostaisin kasvikunnan yksilöitä enemmän kuin erään kaksijalkaisen apinalajin edustajia. Mutta ainakaan kasviyksilöt eivät kärsi omasta tyhmyydestään toisin kuin lajikumppanini, jotka jakuvasti sahaavat ansiokkaasti ja suunnatoman innon valtaamina omia oksiansa, koska siitä saa sillä hetkellä tuloja, joilla voi ostaa särvintä (mikä hemmetti särvin edes on?) leipänsä päälle ja toisinaan uudemman Bemarin kuin naapurilla. Mutta jaetaan niitä Darwinin palkintoja kokonaisille lajeillekin.

Tälle ilmiölle on oma nimensäkin. Jos Wikiin on uskominen, sitä kutsutaan suomeksi nimellä "yhteismaan ongelma" (tragedy of the commons) ja sen ratkaisuun on vain kaksi vaihtoehtoa. Alhaalta ylös -ratkaisu edellyttää, että kaikki asianosaiset istuvat alas ja keskustelevat yhteisten metsien käytöstä ja sopivat, että kukaan ei mene ja kaada niitä viimeisiä metsiä, jotka tuottavat happea, puhdistavat ilmaa, suodattavat juomavettä, hidastavat eroosiota ja suorittavat lukemattomia muita palveluita aivan ilmaiseksi. On sanomattakin selvää, että se ei toimi, koska naapurin Perttu haluaa välttämättä kalliimman Bemarin ja siinä hypetyksessä yhteinen kyvä kuulostaa niin, no, kommunismilta. Ja kommunismi on tietenkin paha.

Toinen vaihtoehto on ylhäältä alas -ratkaisu, jossa poliittinen eliitti estää luonnonvarojen kestämättömän käytön. Sekään ei tietenkään toimi, koska poliittinen eliitti istuu samaan aikaan suuryritysten hallituksissa (tai hallitusten jäsenten taskuissa, kuvainnollisesti puhuen) ja eihän se käy, että luonto tuottaa ekosysteemipalveluita ilmaiseksi, kun firma voi tehdä niillä rahaa hakkaamalla mokoman kilpailijan ensin maan tasalle. Ja sitten saadaan koko hallitukselle kalliimmat Bemarit kuin naapurilla. Ei taida toimia tämäkään.

Jos joku keksii kolmannen ja toimivan ratkaisun, niin olen valmis kuuntelemaan. Sillä aikaa valmistaudun hyväksymään sen, että nykyinen meno ja kapitalismin ja pääoman päätön palvonta poistaa meidät maapallolta nopeammin kuin norjalaiset Grönlannista. Ja he sentään sinnittelivät itseaiheutetun ekokatastrofinsa keskellä yli neljäsataa vuotta.

Valehtelevat mainosmiehet

Jäätävää kusetusta. Aivan hillitöntä linssiin viilaamista (mistä tulikin mieleeni, että miksi kummassa linssien viilaaminen, tuo optikkoliikkeen ammattilaisten homma, olisi synonyymi valehtelulle?). Mutta ilmeisesti markkinoitsijoiden pakonomainen tarve saada ihmiset hukkaamaan rahansa kaikenlaiseen turhaan on niin voimakas, että sellaisten turhanpäiväisten asioiden kuten totuuden ei anneta haitata. Kyseessä on siis perinteinen obamismiksi kutsuttu toiminta erään amerikkalaisen presidentin mukaan, joka on tullut vuosien saatossa tunnetuksi siitä, että puhuu kauniita mutta tekee täsmälleen päinvastoin.

Montako valhetta bongaat?

Roiskeläppä. Lätty. Möllykkä. Rakkaalla lapsella on monta nimeä mutta pizzaa, puhumattakaan kiviuunipizzasta, tuossa kuvan paketissa ei ollut, vaan jonkinlainen juuston, BBQ kastikkeen ja kananpalasten täyttämä joskus wrapiksikin (ja kuka muka sanoo, että suomenkielessä ei ole w-kirjainta?) kutsuttu vehnäleipomus. Valehtelivat siis heti kättelyssä. Menköön nyt kuitenkin, kun kyseessä on ilmeisesti firman nimike. Mutta oliko se kuumaa? Ei. Saapuiko se pöytääni nopeasti. No ei. Oliko se tuore? No, jos joku näyttää minulle yhdenkään pikaruoan, jossa olisi jotakin tuoretta, niin minä näytän uuden obamismin. Siis ei. Oliko se edes maukas? En osaa sanoa, koska se jätti kielen ja kitalaen sellaisen rasvakuorrutteen pinnoittamaksi, että makuaisti muuttui varsin turhaksi investoinniksi. Kyseessä on siis tyypillinen ravinnonkaltainen einesosa, tai siis eineksenkaltainen länsimaisen elintasokummun kasvattaja. Siis köyhien ruoka. Söin sen kuitenkin, koska parempaa ei ollut tarjolla ja koska tyhjään vatsaan juominen on vain typerää ja POETS klubimme (ei liity runouteen vaan on lyhenne sanoista Piss Off Early Tomorrow's Saturday) kokoontumispaikka nyt vain ei sattunut olemaan mikään suuria kulinaristisia elämyksiä tarjoava ravitsemusliike.

Moni tähtitieteen opiskelun hiukan vähemmälle jättänyt nähnee kuitenkin pakkauksen räikeimmän valheen. "Kuumempi kuin Aurinko." Ja sellaistako pitäisi uskaltaa laittaa suuhunsa? En nyt yleensä ihmettele ihmiskunnan typeryyttä sen kummemmin, mutta luulisi mainostoimistojen väen käyneen edes kääntymässä peruskoulussa lapsuutensa vuosina. Aivan näin alhaalla ei ole edes Britannian koululaitoksen taso. Tai sitten yliarvioin sitä edelleen.

Komeettatutkimusta

Jos olisin komeetta, sellainen avaruudessa vaeltava likainen jäävuori, pitäisin varmasti huolen siitä, että Aurinko pysyisi riittävän kaukana horisontissa sellaisena kirkkaana pisteenä, joka ei kykene vaikuttamaan toimintaani tappavilla säteillään. Mutta kaikki komeetat eivät ole yhtä älykkäitä. On suorastaan sääli, että kierrettyään Aurinkoa miljardeja vuosia ne eivät vain opi pysymään riittävän etäällä, vaan haluavat väkisin "etelän matkalle" lämpimään ja hankkivat siinä samalla itselleen, ei vain pientä ihosyöpää, vaan kosmisen amputaation. Varsin typerää.

Mutta jospa asiat eivät olekaan niin yksinkertaisia. Olen saanut havaintoaineistoa erään äärimmäisen kiistanalaisen ja laajaa vastustusta herättävän tieteellisen hypoteesin puolesta. Kuvaan hypoteesini premisseineen nyt lyhyesti.

1. Oletetaan, että komeetat eivät lähesty Aurinkoa omasta tahdostaan, vaan ne on pakotettu siihen. Luonnollisesti, tätä olettamusta ei tarvitse perustella, sillä kuka nyt haluaisi tappaa itsensä vapaaehtoisesti (tämä toisinaan posterioriksi autoabortiksi kutsuttu toimenpide on toisaalta liian harvinainen niiden joukossa, joilta sitä eniten odottaisi).
2. Jos komeetat on pakotettu lähestymään Aurinkoa, on olemassa jokin voima, joka pakottaa ne tappavalle radalleen. Kutsutaan tätä voimaa vaikkapa nimellä HoHO -voima (HoHO on lyhenne käsitteestä "Hollow and Heat-resistant Object", jonka olemassaolo seuraa suoraan Russellin konjektuurista).
3. Todennäköisyys sille, että yksittäinen komeetta lähestyisi Aurinkoa (ja Maata) juuri marraskuun ja joulukuun vaihteessa (olettaen kolmen päivän marginaalin kuunvaihteen kummallakin puolella) on 6/365 = 0.016. Koska p<5%, on erittäin todennäköistä, että kyseessä ei ole sattuma, vaan HoHO -voima vaikuttaa juuri joulukuun saapuessa.
4. On yleisesti tunnettu tosiasia, että joulupukin on jaettava lahjansa erittäin nopeasti, mikäli hän aikoo ehtiä tekemään sen vuorokauden sisällä. Tähän tarvitaan valtavasti energiaa, jotta vaadittava nopeus on mahdollista saavuttaa. Komeettojen liike-energia, niiden matkatessa Auringon ympäri kymmenien tuhansien metrien sekuntivauhtia, on riittävä lahjanjakonopeudeksi.
5. Hypoteesi: HoHO -voima on joulupukin aiheuttama.

 Ja kuinka ollakaan, olen saanut vakuuttavia viitteitä siitä, että kohdassa 5 esitetty hypoteesi pitää paikkansa. Muinaisbrittien muokkaamat uskonnolliset reliikit, jotka ovat niin hulluja, että eivät voi perustua pelkkään mielikuvitukseen, vaan joiden täytyy siksi olla muinaisia havaintoja HoHO -voiman aiheuttajasta (tätä ajatusta tukee se, että jo muinaiset roomalaiset havaitsivat taivaalla komeettoja ja roomalaiset tunnetusti toivat sivistyksen Britanniaan) ovat ainutlaatuista dokumentaatiota komeettoja radoiltaan suistavan voiman vaikutuksesta. Otin kuvan yhdestä kuvatunlaisesta reliikistä. Vastaansanomaton osoitus hypoteesini paikkansapitävyydestä.

HoHO -efektin kuvaus brittiläisessä kulttuuriperinteessä.

Myöhäinen kissa ei hiirtä nappaa

Pubimirri.

Toisinaan vaikuttaa siltä, että pubi on muuttumassa jonkinlaiseksi eläintarhaksi - ainakin kotieläintarhaksi, jos kissoja (Felis catus) nyt voi pitää kotieläiminä. Ja miksei voisi - ovathan ne hyötyeläimiä sanan perinteisessä mielessä. Kuten vanha kiinalainen sananlasku sanoo, "Ei sillä kissan värillä ole väliä, jos se vain nappaa hiiren." Jos itse olisin kissi, niin luultavasti viettäisin huomattavasti aikaa lojuen nahkasohvalla takkatulen lämmössä. Jos on pubikissana, niin ei tarvitse edes pyydystää hiiriä. Melko etuoikeutettua. Eikä lounastakaan tarvitse saalistaa muutoin kuin tassuttelemalla sopivaan aikaan keittiöön, jossa kiltit minimipalkatut keittiöorjat tarjoavat suuhunpantavaa pientä kehräystä vastaan.

Sanotaan, että kissat nukkuvat noin kaksikymmentä tuntia päivässä. En ole koskaan nähnyt minkäänlaista todistusaineistoa, joka puoltaisi kyseistä väitettä. Omien havaintojeni perusteella luulisin lukeman olevan lähempänä kahtakymmentäkahta. Pubikissojen, tuon kotikissan alalajin (Felis catus pubicus) sen sijaan arvelen nukkuvan noin kaksikymmentäkolme tuntia vuorokaudesta - ja siitä leijonan osan (tai ehkäpä "ison kissin osan" tai jotakin vastaavaa - nuo leijonat kun ovat epämiellyttäviä raadon- ja pennunsyöjiä - mutta joka tapauksessa typerä sanonta, koska kaalimatokin syö painoonsa suhteutettuna paljon enemmän) takkatulen miellyttävässä läheisyydessä.

Hemmetti, tekisi mieleni painua pubiin takkatulen lämpöön itsekin. Ja nyt kun asiaa ajattelen, niin mikäpä minua estäisi. Työssä käynti nyt on muutenkin aivan liian yliarvostettua nyky-yhteiskunnass, joka lähinnä tähtää rakentamaan talonpoikaisyhteiskunnan modernisoitua versiota ikiaikaisella perinteellä, jonka mukaan voitot yksityistetään ja tappiot sosialisoidaan. Ja sitä paitsi onhan se myös niin kovasti köyhien touhuja muutenkin. Vai onko kukaan koskaan ihmiskunnan historiassa nähnyt ketään, joka olisi sekä rikas että kävisi töissä? Niin arvelinkin, en minäkään. Ja työpaikalla käyntiä ei tietenkään lasketa.

Kelttiläistä rasismia

Britannian laatulehdistö jaksaa yllättää jatkuvasti rasistisilla kannanotoillaa. Aivan kuin tarkoituksena olisi jankuttaa samoja asioita viikosta toiseen siinä toivossa, että ne muuttuvat tosiksi ajan saatossa. Joku voisi jopa kutsua asiaa propagandaksi mutta jos kerran Daily Mailin lukijat (miksi kutsutaan roskalehdistön lukijoita? Tietenkin roskaväeksi, joskin haluan pyytää anteeksi roskaväeltä, joka ei lue kyseistä pamflettia) ovat asiasta jotakin mieltä, niin sehän tarkoittaa sitä, että kaikki britit ovat samaa mieltä. Vastaavasti voisi todeta, että jos Länsiväylän lukijat pitävät viiden tonnin kuukausipalkkaa pienenä, niin tietenkin se silloin on sitä - paitsi, että Espoon uusrikkaat, jotka lukevat kyseistä julkaisua todellakin pitävät vaivaista viittä tonttua palkkana, jolla jäädään köyhyysrajan alle. Jos "vääristyneen otoksen" ajatus ei vielä ollut selvä, niin eiköhän se nyt ole.

Jo riittää.

Katsotaan nyt kuitenkin kuinka kestävällä pohjalla nuo Mailin "tieteelliset totuudet" ovat. Ilmeisesti 82% lehden lukijoista, tai oikeammin kyselyyn vastanneista (ah, mikä aivoton koejärjestely), vastustaa bulgarialaisten ja romanialaisten maahanmuuttoa. Aivan samoin vastustettiin viisitoista vuotta sitten puolalaisten maahanmuuttoa, kunnes huomattiin, että ne piruthan ovat hemmetin luotettavia työntekijöitä. Tulkitsen tuloksen niin, että 82% lukijoista ei tunne ainuttakaan Bulgariasta tai Romaniasta kotoisin olevaa henkilöä. Toisaalta, korollaarina voidaan todeta, että siinä tapauksessa 18% tuntee, mikä taas tarkoittaa sitä, että bulgaarit ja romanialaiset ovat täällä jo. Ja mikä kammottava paikka saaresta onkaan heidän ansiostaan tullut.

Mutta ehkäpä ne 85% lukijoista, joiden mielestä koulut ja terveydenhuoltojärjestelmä eivät kestä runsasta maahanmuuttoa ovat oikeassa. Paitsi, että monella britillä ei olisi koulua tai terveyskeskusta naapurustossa, elleivät ne pirun maahanmuuttajat lisääntyisi niin rivakasti. Ja kuka muka huolehtii vanhoista ja vammaisista kelttien (vai saksien, goottien, viikinkien, belgien, juuttien, mitä nämä britit nyt olivatkaan?) jälkeläisistä, elleivät, niin, tämän päivän nuoret, joista muuten ne, joiden vanhemmat ovat muualta tulleita käyttävät muita natiivejä vähemmän terveyspalveluita, koska eivät ryyppää itseään heikkoon happeen ja koska pitävät kunniallisena asiana itsestään huolehtimista. Ja kaiken lisäksi terveyspalveluiden ja koulujärjestelmän alasajo on tietoinen hallituksen politiikka. Sitä kutsutaan yksityistämiseksi. Miten siitä voi syyttää maahanmuuttajia, jotka eivät edes saa äänestää? En tosin odottanut, että saaren ksenofobiset punaniskat kykenisivät perustelemaan mielipiteitään faktoilla.

Varmasti kuitenkin maahanmuuttajat vievät natiiveilta työpaikkoja, kuten 76% ilmeisesti uskoo. Aivan varmasti. Minäkin vien yhden - en tosin ole vielä tavannut sitä brittiä, joka kykenisi samaan hommaan. Ja siinä se asian ydin sitten olikin. Täällä on muualta muuttaneille työtä aivan huikeasti tarjolla, koska britit eivät suostu tekemään hommia, jotka eivät ole kivoja, ja koska maahanmuuttajilla on lähes poikkeuksetta korkeampi moraali, koulutus ja kokemus ja he saavat siksi työnantajat kiljumaan riemusta. Ja ne samat työnantajat sattuvat siksi menestymään, laajentamaan toimintaansa ja palkkaamaan lisää väkeä, joiden veromarkoilla kustannetaan vaikkapa juuri se terveyspuoli, jota maksansa henkihieveriin juopotellut britti kaipaa vanhoilla päivillään vastustaessaan kiivaasti maahanmuuttoa. Miten ironista. Herra Cameronin sopii siis kuunnella Daily Mailin lukijoita. Saadaan sitten tästä saaresta samanlainen kuin herra Soinin Suomesta. Sisäänpäin lämpiävä, itseään jalkaan jatkuvasti ampuva ja sulkeutunut korkeiden verojen, matalien palkkojen ja pelokkaasti muutokseen suhtautuvien vanhojen setien käpykylä. 

Henkinen turvaistuin

"Ja ne nesteet pitää sitten pakata niihin pikkuisiin avattaviin ja suljettaviin läpinäkyviin pussukoihin." Ja sekös vasta v***ttaa. Onko pakko? No tietenkin on. Jos lentokoneeseen saisi viedä hammastahnaa yli sadan millilitran putkilossa, niin olisimme kaikki siinä kuuluisassa nesteessä kaulaa myöten, koska silloin terroristit saisivat vietyä lentokoneisiin, tuota, hammastahnaa yli sadan millilitran putkiloissa. Melko vaarallista.

Nestepussukka.

"Tuota anteeksi, arvon neiti, mutta..." jaa, se edustaakin älytöntä tekoälyä. Pleksiin heijastettu puhuva virkailija edustaa itse asiassa muutakin kuin vain tekoälyä (tai sen puutetta). Se edustaa palveluammattien kiihtyvää katoamista, matalapalkkaisten ammattien jatkuvaa katoamista ja muidenkin alojen palkkatason kiihtyvää putoamista inflaation hevoskärryjen kyydistä. Ihmisten työpanoksen saa lunastettua halvemmalla kuin muinoin antiikin Kreikassa, jossa orjuus oli vielä muutakin kuin katoavaa kansanperinnettä. Orjat olivat kalliita ja siksi hyvä bisnes, kuten Afrikkalaiset hyvin tietävät, toisin kuin länsimainen työvoima. Eivätkä eurooppalaiset hallitukset tee asialle juuri mitään, koska asiantilan muuttaminen ei olisi taloudellisen eliitin toiveiden mukaista. Siksi turvallisuuden tunnetta, kutsutaan sitä vaikkapa henkiseksi turvaistuimeksi (tai avovankilaksi), voi kasvattaa vaikkapa vaatimalla, että ne hammastahnat pitää pakata pieniin pusseihin, jos tarkoituksena on matkustaa lentokoneessa. Luuleeko joku, että toimenpide vaikuttaa oikeasti mihinkään muuhun kuin poliittisiin päättäjiin, jotka voivat nyttemmin sanoa tekevänsä kaikkensa ihmisten turvallisuuden edistämiseksi? Ja lampaat määkivät kuorossa tyytyväisyyttään. Nythän me olemme turvassa niiltä ilkeiltä terroristeilta.

Mietin tässä itsekin miksi kirjoitan jatkuvasti terroristeista (siis sen lisäksi, että blogi saa runsaasti hittejä amerikkalaisilta kansallisesta turvallisuudesta vastaavien virastojen palvelimilta - kuinkahan monella mustalla listalla jo olen?). Tietenkin siksi, että valkoisemmat lampaat eivät edes ajattele asiaa vaan määkivät valtaapitävien kanssa samaa virttä. Ja muovipussikauppiaat ovat tilanteeseen äärimmäisen tyytyväisiä. Mutta tuo poloinen tyttö, joka antoi äänensä lisäksi myös viehättävän olemuksensa pleksiin heijastetulle lentokenttävirkailijalle sai vaivastaan palkaksi, mitä luultavimmin, lämmintä kättä, kupposen teetä ja vain hiukan sympatiaa - ennen kuin hänet ulkoistettiin nollasopimuksella yhteiskunnan elätiksi.

Sotahullut

Jotain on todella pahasti vialla tässä piskuisessa saarivaltakunnassa, jota kutsutaan toisinaan myös nimellä "The United Serfdom of Great Britain and Northern Ireland". Tajusin taudinaiheuttajan luonteen seistessäni bussipysäkillä aamuhämärissä. Britit ovat sotaa ihannoivia lasten tappajia palvovia militaristeja, jotka imperiuminsa kaipuussa haluavat alistaa kaukaisia kansoja asein ja pommein (tietenkin rauhan ja rakkauden pommein, ei tappavin sellaisin).

Rakkauden ilmavoimat.

Britannian ilmavoimat ovatkin modifioineet logoaan hiukan, jotta näyttäisivät inhimillisemmiltä paikallisten orjien... anteeksi, tarkoitan maaorjien... siis pakkotyöläisten tyhjissä silmissä. Sitä kutsutaan tietenkin valkopesuksi. Ja ymmärtäähän sen. Jos valkopesua ei harrastettaisi valtakunnanmedian voimin, maaorj... siis työläisten päihin sattaisi hiipiä poikkeavia ajatuksia siitä, kuinka toisten ihmisten tappaminen ei oikeasti olekaan niin oikeudenmukaista, vaikka heidät onkin leimattu kätevän yleiskäsitteen "terroristi" alle, ja joita saa siksi viedä teuraalle kuin sitä kuuluisaa vaalikarjaa. Voin kuulla jo mielessäni sen valtakunnanmedian mylvinnän, jos Pakistanin sotilasjuntta päättäisi leimata jonkun britin "terroristiksi" ja käydä päästämässä päiviltä pudottamalla pommin hänen kotitalonsa päälle jossakin etelärannikon pikkukylässä. Sotahan siitä syttyisi. Mutta ilmeisesti pakistanilaiset ovat sivistyneempiä, koska eivät ryhdy käymään sotaa brittejä ja amerikkalaisia vastaan heidän toimiessaan täsmälleen samalla tavalla. Tai ehkä olen vain käsittänyt jotakin väärin.

Mielenkiintoinen yhteensattuma on muuten se, että sotaa on ihannoitu historian saatossa kaikkein vähiten silloin, kun sitä on käyty omalla maaperällä. Muistan kuulleeni YK:n perustamisen mainoslauseen "ei koskaan enää", ja toivon todellakin sen pitävän paikkansa. Sotaa vain tunnutaan ihannoivan sitä enemmän mitä kauemmin siitä on, mikä puolestaan selittää amerikkalaisten agressiivisen varustautumisen kolmanteen maailmansotaan (jonka mitä luultavimmin myös hulluudessaan piakkoin aloittavat) - hehän eivät ole sotineet omalla maaperällään miesmuistiin (ja toinen maailmansota on alkanut hälvetä myös eurooppalaisten mielistä).

Eli kaikki sitten joukolla pudottamaan niitä rauhan ja rakkauden pommeja kanssaihmisten niskaan. Tai voisimmeko kuitenkin ajatella asian uudelleen ja lakata kannattamasta terrorismin vastaista "sotaa" ihan aikuisten oikeasti? Varsinkin, kun terrori on ainoastaan taktiikka, ei vihollinen, kuten amerikkalaiset ja britit, nuo maailman suurimmat terrorin harjoittajat ja terroristit varsin hyvin tietävät.

Aivan ensimmäiseksi suosittelen kaiken militarismin ihannoimisen lakkauttamista. Ja suomalaiset "rauhanturvaajat", joita paikallisesta näkökulmasta voi kutsua ikävästi miehittäjiksi (kysykää vaikka keneltä tahansa afgaanilta - suomalaiset poliitikot eivät tosin pidä sanasta "miehittäjä" mutta kutsutaan mielummin asioita niiden oikeilla nimillä), olisikin siksi syytä hakea pois sieltä vuoristomaasta, jota on yritetty miehittää vuodesta ja vuosisadasta toiseen siinä kenenkään koskaan onnistumatta. Vai äänestikö joku sen puolesta, että maamme lähtisi imperialistiseen miehityssotaan mukaan? Niin arvelinkin.

Toiset ovat tasa-arvoisempia

Brittein saariksi kutsuttu valtakuntani on viime aikoina alkanut näyttämään enenevissä määrin 30-luvun Saksalta - erottavana tunnusmerkkinä on tietenkin se, että tarkasti rajattu viiksimuoti ei saa enää niin paljoa tuulta alleen populaarikulttuurissa. Siksi olen ajatellut myydä saaripahasen eniten tarjoavalle, vaikka ongelmana tietenkin on se, että tämä pahainen pala Atlantissa kelluvaa kalkkikiveä on täynnä brittejä, mikä laskee saaren jälleenmyyntiarvoa merkittävällä tavalla.

Ristiretki.

Sanomalehtien pohjasakkaan kuuluvan Daily Express nerokkaasti lanseeraama "ristiretki EU:sta tulevia maahanmuuttajia vastaan" sai kuitenkin jopa minun, huumoria arvostavan ja suhteellisen suvaitsevaisen persoonan, karvat nousemaan pystyyn epäuskon merkiksi kummastellessani voiko joku olla oikeasti rasismissaan noin tosissaan? Toiminta saa Suomen Halla-Ahot kumppaneineen näyttämään lähinnä pieniltä hiekkalaatikon puuhastelijoilta. Seuraavana askeleena lieneekin se, että Expressin aatetta kannatteleva köyhälistöksi kutsuttu kansanosa (en tarkoita rahallisesti köyhää, vaan ajatusmaailmaltaan rikkaan vastakohtaa, joskin käyvät tämän tästä käsi kädessä) alkaa käyttämään,vihervassareista erottuakseen, jonkinlaisia hihamerkkejä tai muita symboleilla koristettuja lippuja marssiessaan mielenosoituksiinsa. Voisivat ottaa vaikkapa esimerkkiä hindujen kauniista nelisakaraisesta rauhan symbolista.

Parasta on tietenkin se, että Expressin saa kioskilta kymmenellä sentillä (ja se on koko summan arvoinen - saunan tulipesän sytykkeenä), joten kaikkein vähävaraisimmillakin on mahdollisuus "sivistää" itseään "journalismin" parissa - siis sikäli kun ovat lukutaitoisia, mikä ei todellakaan ole itsestään selvää Maggien tuhottua koulutusjärjestelmän 80-luvulla (tekoa kutsuttiin tietenkin yksityistämiseksi ja se toteutettiin "kustannustehokkuuden" kauniin aatteen alla mutta yksinkertainen tosiasia on, että Expressin toimitus ei erota romania romanialaisesta, eikä kukaan lehden lukijoista taatusti huomaa moista virhettä). Miksi sitten itse luin kyseistä lehteä? Häpeillen tunnustan nähneeni sen kahvilan lehtihyllyssä ja avanneeni sen pelonsekaisin tuntein ja olkani yli vilkuillen, varmistaakseni että kukaan tuttu ei näkisi miten syvälle olen vajonnut. Sen sisältö kuitenkin antoi arvokkaan oppitunnin. Köyhälistön irrationaalisia pelkotiloja ei ole syytä aliarvioida. Tänään he vaativat paikallisten pikkuhitlereiden johdolla eri kieltä puhuvien brittien, pahoina pitämiensä EU:n kansalaisten ja muiden maahanmuuttajien karkoittamista. Huomenna saattavat aloittaa keskitysleirien rakentamisen. Kaikki mitä vaaditaan on, että hyvät ihmiset eivät tee mitään (valistuneempi lukija tunnistanee ketä siteeraan).

Saattaisin loukkaantua tuosta Expressin rasistisesta kampanjasta, ellen tietäisi, että se ei tietenkään koske minua. Minähän olen sellainen "kunnon maahanmuuttaja", joka puhuu paikallista murretta, maksaa veronsa, ja viettää aikaa paikallisten seurassa imemässä lageria perjantai-iltaisin. Se on tietenkin kiertoilmaisu sille, että ihoni on oikean värinen, pukeudun farkkuihin enkä ole suunnittelemassa terrori-iskuja Lontoon metroon. Vähät siitä, että vien natiiveilta työpaikkoja ja siten leivän suusta, kuten samaiset rasistit vielä sanoivat 90-luvun puolella. Nyt sanotaan, että nuo maahanmuuttavat epäihmiset vievät meiltä sosiaalietuuksia. Ja työpaikkoja. Ja asunnottomana ollessaan kehtaavat vielä pestä paitansa Lontoon kauniissa suihkulähteissä (mikä muuten todellakin erottaa maahan muuttaneet, asunnottomat romanialaiset asunnottomista natiiveista - jälkimmäiset nimittäin jättävät vaatteensa pesemättä).

Kuuluisana kirsikkana kakun päällä on tietenkin alla oleva kuva. Se kertonee enemmän kuin ne perusbritin sanavarastoon kuuluvat tuhat sanaa. Häpeän kuulua samaan lajiin lehden pilapiirtäjän, toimituksen ja lukijoiden kanssa.

Maahanmuutto.

Syysmyrsky

Niinhän siinä sitten kävi, että heti kun valitin lehtikasoista jalkakäytävillä, niin pikkuinen kiltti tuulenpuhuri korjasi ne parempaan talteen jonnekin Hertfordshiren maakuntapitäjään sinne lammasfarmien tuolle puolelle, jossa asuu vain punaniskaisia britttejä ja heidän puolalaisia renkejään (koska englantilaissyntyiset ovat ihan oikeasti epäluotettavia työntekijöitä, jotka jäävät makaamaan kotisohvalle pienenkin krapulan sattuessa). Olikin sellainen puhuri, että oraviltakin putosivat kävyt käpälistä ja pihatontut kaatuilivat katuojaan.

Myrskyinen auringonnousu.

Päätin seurata tilanteen kehittymistä aamuvarhaisella sängystä käsin vilkuillen ajoittain ikkunasta josko se tornado saapuisi kohdalle ja veisi viimeisetkin päärynät pihapuusta. Ei saapunut, mikä pettymys. Mutta jonkinlainen trombi sattui saapumaan rannikon karavaanikylälle, ja kaatamaan puita asuntovaunujen päälle. Uhreilta ei ilmeisesti säästytty mutta oliko aivan pakko nukkua puun alla pyörille viritetyssä pahvilaatikossa (eli asuntovaunussa, tuossa hämärien hevoskauppiaiden asunnossa, jonka voi kätevästi siirtää uudelle paikkakunnalle kun asiakkaat katsovat siihen kuuluisaan pollen suuhun) juuri silloin kun vuosikymmenen myrsky saapuu saarelle? Olisi tietenkin liikaa vaadittu siirtää sitä vaikkapa sellaiseen paikkaan, että jokainen ympäristön puu sijaitsee turvallisen välimatkan päässä. Olisi myös ollut mahdollista nukkua siinä kotitalossa, joka oli aivan vieressä mutta niin sitä tyhmyydestä sakotetaan (ei ehkä aivan Darwinin palkintoon oikeuttava teko, kuten grillaaminen teltassa juhannuksena, mutta melkein).

Pikkupikku puhuri vaihtuikin sitten Auringon paisteeksi ja lämpimäksi syyspäiväksi. Ja sekös vasta petytti kun olen onnistunut hävittämään aurinkolasini jonnekin ja jouduin tallustelemaan kohti keskustaa silmiä siristäen. Mutta ei kai aina voi voittaa. En nyt tosin varsinaisesti hävinnytkään, vaikka olisin halunnut nähdä aitojen lentelevän paikoiltaan tai edes kirkontornien sortuvan. Ehkäpä näen sen sitten seuraavalla kerralla kun tuulee sitten heti perään vuonna 2032.

Syksy, osa 2

Lehdet kerääntyvät jalkakäytävälle hitaasti mätäneviin röykkiöihin ja tarrautuvat ohikulkijoiden kengänpohjiin. Sade saa ne muuttumaan limaiseksi massaksi, joka saa vanhukset kauhun valtaan kaatumis- ja lonkkamurtumariskillään. Itseäni ottaa lähinnä päähän se ajatus, että ne eivät tänäkään talvena jäädy, vaan mätänevät siinä kiltisti kevääseen asti kunnes joku kaupungin työntekijä määrätään lakaisuhommiin. On siis syksy. Tai luulisin ainakin. Niin kalenterissa sanotaan, joskin se riippuu hyvinkin vahvasti maantieteellisestä sijainnista.

Ruska saapuu.

Kaikki kaupungin puut eivät ole tosin vielä huomanneet, että päivät ovat lyhenneet, vaan pitävät oksin ja kaarnoin kiinni vielä vihertävistä lehdistään siinä toivossa, että jospa tämä olikin vain jokin paikallinen pimentymä. Toisista puista kellastuneet lehdet puolestaan putoilevat kuin faksit Annelille, pyytämättä ja yllättäen, ja saavat naapuruston pihafriikit haravoimaan kolmen neliön nurmikoitaan armottomalla vimmalla ennen kuin muut naapurit alkavat pitää heitä epäsiisteinä asukkeina, minä lie hippeinä ja anarkisteina. Mutta ainakaan englantilaiset puritaanit eivät enää päivittele sitä, että pidän pipaa päässä kesäsäässä ja vieläpä sisätiloissa. Niin pitävät muutkin, kun päähän tulee helposti paleltumia pakkasen paukkuessa ja tuulen tuivertaessa (no joo, ei täällä pakkasta ole enempää kuin keskimääräisessä kesäisessä kylmälaukussa mutta tuuli tosiaan tuivertaa) eristämättömiin sisätiloihin asti.

Mutta mitä hyötyä syksystä muka oikeasti on? Kaikilla on kylmä, masennuslääkkeitä kuluu enemmän ja itsemurhatilastoissa on selvä piikki kun ne, jotka ovat ahdistuneita, eivät enää saa päätään selväksi edes juomalla ja ripustavat sitten kiltisti silmukan kurkihirteen ja lähtevät "keinumaan". Tai siis niin tekevät britit, jos televisiosta ei tule mitään tarpeeksi viihdyttävää. Suomalaiseen kulttuurimaisemaan kuuluu se, että ensin lahdataan lapset ja vaimo ja poltetaan talo tai kylä. Kuka sitä nyt yksinään viitsii lähteä edes sille viimeiselle matkalle.

Ehdotankin tulevalle demarihallitukselle (ennustajan lahjojahan minulla ei oikein tunnu olevan), että kieltävät syksyn, asettavat virkamiehet valvomaan, ettei se tule, ja että kukaan ei vietä sitä (saati sitten nauti siitä), ja pakottavat kunnon kansalaiset maksamaan syksyveroa, jolla rahoitetaan moisen virkamiesarmeijan lisäksi myös jokaiseen kotiin asennettavat valvontakamerat, joilla valvotaan, etteivät ne maan matoset, siis maan asukkaat, vain nauti viileän syysilman tuulahduksesta ja raikkaankirpeistä syysaamuista. Lisäksi syksyn värit on kiellettävä niin puistoista kuin terasseilta nyhtämällä lehdet puista ennen kuin ne punertuvat ja kieltämällä värikkäät terassikalusteet (hemmetti, senhän Helsingin kaupunginvaltuusto juuri teki) - paitsi jos eräs suomalainen virvoitusjuomaliike sponsoroi verenpunaiset tekopuut ja markiisit.

Jännän äärellä

Jännittävää.

Kohta se alkaa. Ja sitten joku onnekas fyysikko ottaa rohkaisryypyn viskin täyttämästä taskumatistaan, suoristaa solmionsa tärisevin käsin ja kipittää frakissaan pokkaamaan tämän vuoden nobelia fysiikasta. En voinut kuin todeta kahvihuoneessa lähetyksen alkua odottaneille fyysikoille, että turha jännittää. Ette te sitä saa tälläkään kerralla. Kutsukortti Tukholmaan olisi muutoin tullut postissa jo ajat sitten. Ja sitä paitsi, tämän vuoden arvonnassa oli vain yksi osallistuja, joten arpaonni ei oikeastaan edes olisi voinut suosia ketään piskuisesta suurelle yleisölle tuntemattomasta brittiyliopistosta. Mutta on se silti sympaattista kun nuoret fyysikonalut kuvittelevat matkaavansa joskus Tukholmaan muutoinkin kuin vain jääkiekkoturistina tai hakemaan puolen vuoden nuuskapurkkeja.

Kyseenalaistan muuten mokoman palkinnon arvon, poislukien ne miljoonat kruunut karkkirahaa, joilla saa sitten kivasti tehtyä vaikkapa tutkimusta lopun ikäänsä, koska esimerkiksi rauhan palkintoja tunnutaan jakavan kätevästi sotarikollisille ja talouden palkintoa talousrikollisille. Fysiikan palkintoa tosin on luultavasti melko hankalaa jakaa fysiikan lakien rikkojille - jos päätän nyt, etten enää suostu noudattamaan vaikkapa gravitaatiota, niin tuskinpa gravitaatio siitä välittää. Ja putoaminen hiukankaan korkeammalta kuin kynnykseltä sattuu ikävästi. Eikä sellaisesta edes palkita kuin korkeintaan murtuneilla luilla.

Miksi tilaisuus siis kiinnostaa niin pieniä kuin vähän suurempiakin fyysikoita? En oikeastaan osaa sanoa. Mutta toisaalta, katsovathan ihmiset (vaikka ihminen olen itsekin, en tosin halua tunnustaa kuuluvani samaan lajiin, joten ehkäpä kyseessä on alalaji nimeltä Homo sapiens digitalis) myös tositeeveetä, amerikkalaisia valmiiksi naurettuja sarjoja ja krikettiä televisiosta, joten ehkäpä tuomitsen liian herkästi. Minua vain ei jaksa kiinnostaa kun pingviiniksi puettu vanha setä vaappuu alttarille pokkaamaan palkintoa. Katselisin mielummin oikeita pingviinejä. Onneksi kaverini David tekee vielä laadukkaita luontodokumentteja.

Nykytaide

Futurismia.

Nykytaide on hienoa. Ei riitä, että voi rakentaa lasiseinän taakse ylösalaisin olevia juomalaseja hienoon ja sievään riviin, ne voi myös värjätä haluamallaan tavalla, tyypillisesti ällöttävillä neonväreillä, ja asiaa voi kutsua taiteeksi. Sitten kilahtaa kivasti taiteilija-apuraha tilille ja on taas kiva rehvastella kavereille baarissa punkkua litkiessä, että suurilla taiteilijoilla on niin suuria luomisen tuskia ja niin vaikeaa kun valtiovalta potkii päähän ja kukaan ei anna ilmaisia lounaita.

Kuvan taideteoksesta kyllä näkee miten se on syntynyt. Kun aamu kolmelta on tyhjentänyt kuusitoista valkovenäläistä turkulaisessa trendibaarissa ja kaikki kaverit ovat kyllästyneet taiteilijasielun omahyväisiin juttuihin, iskee masennus ja tekemisen puute. "Seitsemästoista tuli ostettua, joten kyllä mä, perkele, sen kippaan." Ja jotta tylsyys ei olisi aivan niin tappavaa, sitä alkaa helposti leikkimään niillä laseilla ja rakentamaan niistä ties mitä pinoja, kasoja ja sirpaleita pöydälle, baarijakkaralle ja lattialle. "Mut hei, mitä jos..., mitä josssh..., mitäsh joss nää olis kaksmetrisii, kuis siistii se oliissh..? Baarimikko ei voi kuin nyökytellä ja todeta, että taiteilijoille ei enää tarjoilla mutta jokin onneton säätiö, jonka toimikunta on täynnä samanlaisia hippejä, tietenkin myöntää pienen apurahan pieneen lasin valamiseen. "Sanotaanko vaikka puoli milliä, riittääkö se?"

En ole tietenkään taidetta vastaa, jos vain taiteilijat tulevat toimeen myymällä töitään tai saavat rahoituksensa pääosassa yksityisistä lähteistä. Ja annetaanhan niille valtion puolestakin hiukan karkkirahaa - sitä kutsutaan sosiaaliturvaksi. Eikä minulla ole mitään sitäkään vastaan, että Turun kirjastoon ostetaan kunnallisveromarkoilla taideteoksia kaiken kansan nähtäväksi. Mutta on tuo nyt vain aivan jäätävän ruma taideteokseksi. Parempaan olisi pystynyt noin joka toinen kädetön ja jalaton simpanssi kolmen promillen hutikassa. Mutta minä nyt en mitään taiteesta ymmärräkään.

Matkalla taivaassa

Pilvimaisema.

Voi sentään, mikä pettymys. Lensin taivaaseen mutta siellä ei ollut yhtään niitä sellaisia enkeleitä, joita kuulemani mukaan mahtuu ääretön määrä tanssahtelemaan nuppineulan kärjellä. Tai ehkäpä niiden vahasta valmistetut siivet olivat päässeet sulamaan niiden liihoteltua liian lähelle Aurinkoa. Tai sitten kaikkea perimätietoa ja mitä interwebissä lukee ei pidä ottaa liian vakavasti. Sitäpaitsi, ilmanpaine on kymmenessätuhannessa metrissä aivan liian matala, jotta kukaan voisi edes hengittää siellä kovinkaan vapautuneesti.

Täysikuu.

Mieleeni tuli muuan edesmennyt herra Alfred Wallace, tuo yksi aikansa arvostetuimpia akateemikkoja ja herra Darwinin kirjeystävä. Hän erehtyi kerran väittelemään uskovaisten pikkusielujen kanssa asiasta, joka vaikutti miehen mielestä niin selvältä, että pieni tieteellinen koe ratkaisisi asian ja saisi uskontonsa sokaisemat lahkolaiset muuttamaan mieltään ja luopumaan uskostaan. On sanomattakin selvää, että niin ei käynyt. Erikoista lienee kuitenkin se, että kyseinen lahko uskoi maan olevan litteä (ja uskoo edelleen: flat Earth society). Alfred poloinen kuitenkin järjesti yksinkertaisen kokeen, osoitti Maan olevan pallo, ja sai perheineen lahkolaisten uhkailuja ja vihapuhetta osakseen vuosikymmenen ajaksi. Ei kannattaisi koskaan yrittää saada miestä muuttamaan mieltään logiikan avulla, jos hän ei päätynyt käsitykseensä loogisesti ja jos hänen elantonsa riippuu siitä, että hän ei muuta mieltään.

Mutta kun nyt kerran osoitin, että taivaassa ei ole enkeleitä, niin kaikki lahkolaisethan nyt varmasti lakkaavat uskomasta niihin, eikö niin (osoitin samalla, kuten horisontin kaartumisesta huomaa, että Maa tosiaan on pallo - uskokaa tai älkää)? No, en odota moista ihmettä (tarkoituksellinen pun) henkeäni pidätellen (Russellin konjektuuri iskee ikävästi takavasemmalta: arXiv:1304.0240). Mutta kaunista siellä silti oli, kuten kuvista voi nähdä - harvemmin sitä näkee auringonlaskua horisontissa samanaikaisesti punertavien pilvien ja tähtitaivaan sekä täysikuun kanssa. Niiden pilvien punerrus kun tuppaa yleensä haittaamaan jälkimmäisten näkemistä.

Opinko sitten mitään muuta matkustellessani? Opin tietenkin. Esimerkiksi sen, että toimittajille puhuminen on rasittavaa heidän repiessään otsikkonsa stetson -menetelmällä, varsinkin kun siitä ei koskaan saa asiaankuuluvaa korvausta, ja ranskalaiset kanssamatkustajat ovat vielä sitäkin rasittavampia, koska puhuvat suureen ääneen siitä miten pahaa lentokoneessa tarjoiltu kahvi on (eivät ole käyneet Proffan kellarissa kahvilla), tuuppivat kyynärpäillään puhuessaan käsillään, yrittävät kurkkia hermostuneena ulos ikkunasta pelätessään lentokoneen putoamista (tai taivaan putoamista niskaan, kautta Teutateksen), vaikka minulla on se ikkunapaikka, ja haisevat voimakkaasti valkosipulietanoille ja sammakon villiyrttireisille, mikä saa lähinnä harkitsemaan koneesta hyppäämistä - vaikka sitten ilman laskuvarjoja, aivan sama. Mutta pääsinpähän saarelleni turvallisesti takaisin.

Rauha maahan

Lasikammotus.

Sen sijaan, että rakentaisivat sieviä pieniä punaisia mökkejä kivasti peruna- ja kaalimaansa viereen, puolalaiset ovat päättäneet, että maahan tarvitaan torneja, jotta umpihullut katoliset kamikazepilotit voivat sitten käyttää laskeutumisalustoina sen toisen yhtä sekopäisen abrahamilaisen uskonnon edustajien tapaan kun maassa viimeinkin sallitaan ihmisten välinen rakkaus vailla vaatimuksia siitä, mitä osapuolten jalkovälistä sattuu löytymään. En tosin odota moista kehityskulkua henkeäni pidätellen, sillä eiväthän vastaavat suomalaisetkaan talibanit, anteeksi katoliset (talibanit erottaa se piirre, että haluavat sekaantua vähemmän muiden asioihin), herra Soini etunenässä, pidä siitä, että ihmiset saisivat valita vapaasti kenestä välittävät. Mutta mitä nyt voi odottaa näkymättömien ystävien ääniä päissään kuulevilta pedofiilikultin edustajilta (pelottavaa on se, että heillä on poliittista valtaa). Enkä todellakaan kritisoi katolisia tässä lainkaan - en edes ollut ilkeä. Tässä on totta joka sana.

Minulla onkin ehdotus rauhan saattamiseksi maailmaan ja uskonnollisen idiotismin poistamiseksi argumenttivalikoimista. Jos kaikki konfliktit ja erimielisyydet ratkaistaisiin biljardipöydän ääressä rauhanomaisin keinoin (palloja ei saa heitellä ja kepeillä ei saa sohia silmiin), niin maailma olisi paljon parempi paikka. Kaikista argumenteista, joihin liittyy "musta tuntuu", "kirjassa sanotaan" tai "muttakun ei noin ole ennenkään tehty niin ei nytkään voi, vaikka se ei ketään vahingoittaisikaan" -tyyppinen älyllinen epärehellisyys (siinä muuten taisivatkin olla kätevästi pähkinänkuoressaan kaikki demarien ja ja päiviräsästen argumentit) menettäisi lyöntivuoron ja vastustaja saisi käsipallon. Ainakin kaikki sotilaallinen kilpavarustelu ohjautuisi kätevästi puukeppien hiomiseen ja laminaattipallojen pyöristykseen ohjusten ja ydinpommien sijaan (joita muuten yksikään tervejärkinen sotilaskomentaja ei voi käyttää siitä yksinkertaisesta syystä, että niiden ainoa tarkoitus on siviilien joukkomurha - voisiko joku kertoa vielä kerran miksi yhdysvaltain johtajia ei aikoinaan tuomittu rikoksista ihmisyyttä vastaan?).

Rauhanneuvotteluvälineet.

Lajina saisi sitten olla vaikkapa ysipallo, tuo biljardipelien kruunaamaton kuningatar. Se muuten selittääkin sen, että Puolassa on uskonnollinen fanatismi voimissaan - ysipallon säännöt tuntuivat natiiveille kovin vierailta, ja pallotkaan eivät tahtoneet sitten millään vieriä niille varattuihin pieniin koloihin pöydän reunoilla. Mutta mitäpä tuosta. Maa on vasta saavuttanut jalon jälkiteollistumisvaiheen loppuosan, jossa asukkaat alkavat sivistyä ja ryhtyvät pelaamaan palloa sankoin joukoin. Ainakin biljardisalien määrä on kasvanut eksponentiaalisessa tahdissa, joten ehkäpä Puolakin saadaan pian sivistysmaaksi - biljardisalien lukumäärällä mitattuna.

Puolalainen duunari

Brittien konservatiivisen rasistiset ja idioottimaiset näkemykset hyppäävät joskus silmille kuin käpynsä hukannut kiukkuinen orava. Olin aivan tuikitavalliseen tapaan imeskelemässä keskiviikkoillan tsekkiläistä lageria keskustan kapakassa, kun paikan keittiömamma sai yksinkertaiseen päähänsä, että olen jotenkin epäilyttävän näköinen ja minua on syytä pitää silmällä tavallistakin tarkemmin. Ei sitä tiedä vaikka suunnittelisin jotakin terrori-iskua paikalliseen juottolaan – tai vähintäänkin ajattelisin jotakin epäsovinnaista, kuten sitä, että englantilaiset oluet eivät olekaan jumalten nektaria. Pahuksen ulkomaanelävät.

Wroclawin tori.

Naisparka päätyi siihen lopputulokseen, että olen saapunut maahan laittomasti, olen tullut viemään paikallisilta työpaikkoja, olen hyväksikäyttämässä maan ensiluokkaista sosiaaliturvaa ja terveyspalveluita, enkä tietenkään maksa veroja, vaan olen onnistunut viemään niitä työpaikkoja jollakin pimeästäkin pimeämmällä tavalla välttäen tuloverot, kunnallisverot ja muut sellaiset vastuullisen veronmaksajan rasitteet (joista kyseinen mamma tuskin tietää mitään, koska ei ole tehnyt päivääkään oikeaa työtä, kuten en minäkään). Olen siis elintasopakolaisten valioluokkaa – puolalainen duunari, koska mammaparka ei keksinyt mitään muutakaan loukkaavaksi kokemaansa stereotypiaa. Itse en osannut edes sanoa mitään, koska kaikki voimani menivät siihen, että koetin olla tukehtumatta olueen yrittäessäni estää itseäni putoamasta lattialle nauramaan siinä kuuluisassa kippurassa. Mutta ainakin sain ajatuksen. Päätin lähteä selvittämään miltä puolalainen duunari oikeastaan näyttää. Siispä raahauduin kentälle, nautin irlantilaisen aamiaisen, torkahdin koneessa hetkeksi, ja päädyin saksalaisten sodan jälkeen hylkäämään Breslaun kaupunkiin, jota puolalaiset miehittäjät nykyään kutsuvat nimellä Wroclaw.

Nopea katsaus osoitti, että sellaisen aidon puolalaisen duunarin bongaaminen voisi osoittautua hankalaksi. Natiivit kun ovat lähinnä keskittyneet palveluammatteihin, joita nyt ei voi oikein pitää perinteisinä työmiesten hommina, joita brittipubin mamma tarkoitti (kuten perunoiden noukkimista pellolta, sikojen paimennusta, tai muita perinteisiä hommia mitä nyt nuo slaavit pienissä köyhissä maissaan puuhastelevat). Niinpä unohdin nopeasti mokomat rasistiset näkemykset ja painelin kaupungin yöelämään maistamaan tsekkiläisiä oluita (universaali vakio - maat ja kaupungit voivat vaihtua mutta tsekkiläiset lagerit vain ovat pahuksen hyviä) ja puolalaista vodkaa. Mihinkä sitä muuhunkaan harvoja duunarin lomapäiviään käyttäisi.

Kissimirri.

Yritin aamutoimina selvittää mitä maailmalla on tapahtunut selaamalla New York Timesin kansainvälistä versiota mutta se ei osoittautunut kovinkaan helpoksi tehtäväksi. Kissantassut näppäimistöllä ovat luultavasti ainoa asia, joka on ärsyttävämpää kuin laiska kissa sanomalehdellä. Käännä siinä sitten sivua ja selvitä mitä ilmastokriisistä tällä kerralla sanotaan. Mutta ymmärrän kyllä, että pikku kissiä se ei kiinnosta palaakaan.

Britit kierrättävät

Kysymykset ja vastaukset.

St. Albansin päättäjät ovat saaneet loistavan ajatuksen. Sen sijaan, että ruoantähteet heitetään kaatopaikalle mätänemään ja tuottamaan metaanipäästöjä, ne voisi kierrättää ja kompostoida kootusti kunhan ne vain saataisiin jotenkin kerättyä kylän asukkailta. Siispä ovat viisaana päättäneet lähettää jokaiseen talouteen pienen muovikipposen kierrätysastiaksi. Helppoa ja kätevää tuo biologisten materiaalien kierrättäminen. Tai siis olisi, kunnes ryhdyin lukemaan kipposen ohessa jaettua ohjekirjaa (sinällään jo osaltaan oireellista, että ruoantähteiden kierrättämiseen tarvitaan ohjekirja).

Tarkoituksena on asettaa käteviä pieniä paperipusseja kierrätysastiaan ja survoa sitten ruoantähteet niihin, jotta kippanen pysyisi helpommin puhtaana. Joku tosikko tosin huomautti paikallislehden mielipidepalstalla, että kippasten mukana tulleet 50 paperipussia hajoavat biologisesti heti kun joutuvat kosketuksiin biologisen materiaalin kanssa, mikä johtaa siihen, että niiden pohjat pettävät heti kun niitä yrittää nostaa pois tuosta kivasta kippasesta. Kierrätysastia on siis vietävä ulos asti ja tyhjennettävä... niin, mihinkäs se sitten tyhjennetään? Onneksi meillä on ohjekirja. Ohjekirjasen mukaan se tietenkin tyhjennetään siihen vihreään kadulla jöpöttävään roskikseen, johon laitetaan kaikki muutkin talousjätteet pois lukien lasi, metalli ja paperijäte.

Mietin asiaa kuumeisesti ja yritin etsiä lehdykästä vastausta siihen miksi tarvitaan erillinen biojäteastia, jos kyseisen tyypin jäte heitetään samaan roskikseen muun jätteen kanssa? En löytänyt vastausta. Sen sijaan läpyskässä vastattiin muun muassa siihen "haisevatko biojäteastiassani olevat ruoantähteet?" "Eivät tietenkään, jos sen tyhjentää tarpeeksi usein." Sama muuten pätee tavalliseen roskikseen, joten en edelleenkään ymmärrä miten tässä nyt kierrätetään. Ilmeisesti kuitenkin teemme tätä, koska 30% kaupasta kotiin kannetusta ruoasta päätyy roskikseen - ja päätyy muuten edelleen, vain käyden pienen vihreän biojäteastian kautta.

Minulla ei ole todellakaan aikomusta toteuttaa tätä pelleilyä. Vihreä biojätekippani päätyi jo roskikseen yhdessä ohjekirjasen kanssa. Ja ruokaa ostan jatkossakin sen verran kuin sitä kulutan, jottei sitä tarvitsisi heittää pois. Muut kyläpahasen asukkaat sen sijaan kuvittelevat kierrättävänsä jotakin. Onnea vain niissä kuvitelmissa.

Sähköauto

Jos Englannissa olisi vihreä puolue (no sellainen kyllä teknisesti ottaen on mutta kuinka vakavasti sen voi ottaa, jos sen kannatus on Sinn Feinin alapuolella?), niin kaikki jäsenkirjasen omaavat hipit, kettutytöt ja muut puunhalaajat hyppisivät varmasti riemusta. Maassa on nimittäin päätetty ajatella autoilu uusiksi ja investoida latauspaikkoihin kaupunkien keskustoissa. Sitten on niin kätevää kun voi jättää auton hiukan latautumaan käydessään pubilounaalla keskustassa ja luonto kiittää luonnonystävää. Ei hiilidioksidipäästöjä, ei myrkyllisiä pienhiukkasia kaupunkilaisten keuhkoihin, eikä ärsyttävää moottorin hurinaa.

Salama-autojen paikka.

Kaikkein parasta asiassa on, noin vihreiden näkökulmasta katsottuna, että ei tarvitse polttaa isojen ja pahojen öljy-yhtiöiden tuotteita saadakseen autonsa liikkumaan paikasta A paikkaan B (sarjassa kuolemattomia lausahduksia internetin ihmeellisessä maailmassa: vaikka polttoainetta pitäisi puristaa viimeisistä elävistä saimaannorpan kuuteista, jatkaisin autoilua hyvillä mielin). Sähköhän tulee kätevästi pistorasiasta, joskin vihreillä on vielä selittelemistä siinä, että miksi niistä pistorasioista pitää vetää voimalinjat ympäri maata, jotta voidaan pyörittää lukuisia jättiläispropelleja merten rannoilla maaseudulla.

Minä puolestani en ymmärrä sitä, että millä mittarilla tuulivoima on oikeasti puhdasta? Kun ei tuule ja kun se on puuskittaista, joudutaan käynnistämään hiilivoimaloita, jotta vaalikarja voi katsoa tositeeveetä ja sosiaalipornoa vastaanottimestaan. Mutta onneksi vihreillä on tähänkin patenttiratkaisu. Kaikkien tulee tietenkin vähentää energian kulutusta, jolloin ei tarvita tuulimyllyjä ja ne saavat rapistua rannoilla rauhassa, eikä siten myöskään säätöhiilivoimaloita. Hiukan energiaa tietenkin tarvitaan kaikenlaiseen pieneen puuhasteluun, kuten ydinvoiman vastaisten mietelauseiden painamiseen pinsseihin, itujen kasvihuonekasvatukseen (eivät ne todellakaan kasva ympärivuotisesti edes Englannissa) ja sähköautoiluun, jotta hippi voi käydä kätevästi kaupungilla ostamassa luomueineksiä ja vihreää luomuteetä, jotta voi sitten nakertaa jotakin ravinnepitoista parantaessaan maailmaa internetin keskustelupalstoilla. Sanomattakin on selvää, että sähkön säästäminen aloitetaan juuri siitä internetistä - siksi naamakirjaa pitääkin selailla iltasella kynttilän valossa.

Mutta sähköautot ovat hyvä asia. On nimittäin niin, että niitä ei ole kellään, joten kuvan kaksi paikkaa ovat aina tyhjillään eivätkä autoilijat pääse blokkaamaan kulkureittejäni mennessäni biljardisalille. Onkohan biljardin pelaaminen tarpeeksi ekologista normivihreille? Ainakaan palloja ei enää veistetä norsunluusta. Oi niitä vanhoja hyviä aikoja.

Totalitarismin varjo

Synkät pilvet.

Päästyäni kritisoimasta suomalaista poliittista pelikenttää, on sanottava, että nykyisen asuinmaani poliittisen ilmapiirin ylle on päässyt kertymään totalitaarisia pilviä, jotka uhkaavat yhteiskuntaa ukkosmyrskyllä, sateella ja salamoilla.

Ei ole kauaakaan kun maan poliisin erikoisjoukot teloittivat metrossa viattoman sivullisen vain siksi, että hän kiirehti junaan laukku kainalossaan. Toisin kuin Stam1nan pojat sanoivat, viisi laukausta päähän ei riittänyt, vaan tarvittiin sen seitsemän onttokärkistä luotia. Poliisi saa siis tappaa maan asukkaita niin halutessaan - ainakaan kilttien poliisisetien ei todettu olevat syyllisiä murhaan. Nyt maan poliisisedät ovat sensijaan kunnostautuneet pysäyttämällä lehdistöön kytköksissä olleen miehen Heathrowlla vedoten terrorismin torjuntaan tarkoitettuihin lakeihin, jotka sallivat kenen tahansa pidättämisen yhdeksäksi tunniksi poliisisetien ollessa sitä mieltä, että kyseinen pidätys on tehtävä. Jos joku onnistuu tulkitsemaan David Mirandan pidätyksen oikeutetuksi (siihen käytettiin nimenomaan terrorismin vastaiseen taisteluun suunniteltua pykälää), niin voin todeta, että ne kuuluisat lanttumaan aidan seipäätkin jo nauravat. Karu totuus on, että kuten Guardianin toimituksessakin jo tiedetään, Britannia ahdistelee ja uhkailee lehdistöä koettaen estää sitä julkaisemasta ei-toivottuja asioita. Minkälaisissa valtioissa näin toimittiinkaan? Ai niin. Totalitaarisissa.

Ainakin minun mielestäni kuulostaa erikoiselta, että brittiläinen sanomalehti, Guardian, on pakotettu siirtämään suuria osia toimituksestaan ulkomaille, jotta poliisi ei kiusaisi sen toimittajia tai tulisi tuhoamaan laitteistoja ja materiaalia. Vieläkin erikoisempaa on, että muutamista parlamentaarisista soraäänistä huolimatta, britit hyväksyvät moisen toiminnan terrorisminvastaisen "sodan" varjolla. Siinä on vain yksi vika. Aivan kuten huumausaineiden vastainen "sota", edellinenkin toimii vain yhdellä tavalla. Täysin päinvastaisesti kuin mitä sen tavoitteiksi on julkisuudessa kerrottu. Länsimaiset valtaapitävät saavat aikaiseksi vain sen, että terroristien, jotka haluavat räjäyttää vaikkapa lomamatkalaisia etelän maissa, määrä kasvaa jatkuvasti epäluulon ja länsivastaisuuden kasvaessa jokaisen läntisten "demokratian ja vapauden lähettiläiden" tappaman siviilin myötä. Länsimaat, Britannia etunenässä, myös rapauttavat omaa demokratiaansa ja yksilönvapauksiaan. Sen jälkeen on kovin hankalaa kritisoida kiinalaisia tai venäläisiä ihmisoikeuksien julmasta polkemisesta. Kuvottavaa toimintaa.

Onneksi taivaalla, kuten kuvassa, pilkottaa vielä kirkasta taivasta. Britit osaavat nimittäin marssia suurin joukoin kadulle vaatimaan oikeuksiaan takaisin. Jos asiat tästä vielä etenevät, ilmestyy Westminsterin edustalle yhtäkkiä parisataatuhatpäinen joukko Lontoolaisia vaatimaan vapauksiaan takaisin. Se saattaa riittää pakottamaan parlamentin ajattelemaan asioita uudelleen. Suomessa se tosin ei onnistuisi - suomalaiset sammakot istuvat kattilassaan kunnes kuumeneva vesi keittää ne hengiltä. Valittavat toki tuskaansa mutteivät tee mitään - siinä kun saattaisi joutua kurnuttamaan tuntemattomille, mikä ei tietenkään sovi.

Poliittista perseilyä

Ai mitäkö tarkoitan poliittisella perseilyllä? No tietenkin päätöksentekoa, joka pohjautuu utopistisiin unelmiin, toiveisiin ja tunteisiin tutkitun tiedon sijaan. Jos kiellämme asian X, ei sitä sitten enää ole olemassa täysin riippumatta siitä mikä kyseinen asia on, kuinka moni pitää siitä ja aiheuttaako se kenellekään haittaa (kuuluisana esimerkkinä rikollisuus entisessä Neuvostoliitossa - sitä ei ollut, koska se oli kielletty). Suomalaispoliitikkojen ratkaisu kaikkeen onkin sitten siinä.

Otetaanpa esimerkki. Jos kiellämme vaikkapa kahvin juonnin, niin kukaanhan ei enää juo kahvia, eikö niin? Kahville ei varsinkaan muodostu pimeitä markkinoita, joilla mafiosot myyvät kiskurihintaan salakuljetettuja kahvipapuja maksamatta niistä veromarkkoja. Ja kahvin suurkuluttajat eivät uskalla hakeutua hoitoon saatuaan mahahaavan seitsemännestä kupillisesta, koska pelkäävät joutuvansa vankilaan kahvikiellon rikkomisesta. Ja viherpeukalot kasvattavat kahvipensaita kotonaan aiheuttaen ajoittaisia tulipaloja ja vesivahinkoja joutuessaan harrastamaan hortonomiaa salaa ja kasvattamaan puskiaan vaatekomerossa piilossa kyttääviltä naapureilta. Ja innokkaimmat kiellon kannattajat vaatisivat kaikkia kahvinkäyttäjiä, mokomia piristepäitä, lukittavaksi eristysselleihin unohtaen sen kiusallisen tosiasian, että miljoonan ihmisen lukitseminen vankilaan vajaan kuuden miljoonan maassa on vain jokseenkin utopistinen ajatus. Kuulostaako hyödylliseltä? Jos kuulostaa, niin onnittelen - ei sitten muuta kuin hakemaan demarien jäsenkirjaa. Tämä on kuitenkin tilanne erään kahvia vaarattomamman nautintoaineen, eli kannabiksen suhteen.

Rikkaruoho.

Ja aivan kuten huumausainelainsäädäntö ei olisi huumeiden vastaisen "sodan" jäljiltä jo tarpeeksi järjetön aiheuttaessaan moninkertaisesti enemmän ongelmia kuin itse aineiden käyttö koskaan voisi, kuten asiasta pahimmin kärsivien maiden kuten Meksikon ja Brasilian johtoportaissa on alettu ymmärtämään Uruguayn ohella, arvostettu nuorisohallituksemme on päättänyt kaiken tutkimustiedon olevan väärässä ja uhkaa suomalaisia alkoholilainsäädännön tuntuvalla kiristämisellä. Luultavasti seuraavana askeleena on viinanjuonnin täydellinen kieltäminen, mikä tunnetusti on erittäin toimiva keino vähentää juopottelusta aiheutuvia haittoja.

En aio kommentoida itse asiaa, koska jokainen ajatteluun kykenevä ymmärtää miksi sosiaali- ja terveysministeriössä ei yksinkertaisesti voi olla, anteeksi nyt vain, muita kuin ihmisyyttä vihaavia idiootteja, jotka pyrkisivät varmasti kieltämään hengittämisenkin terveydelle vaarallisena, jos vain voisivat (liiallinen hengittäminen kun tunnetusti johtaa kuolemaan) valvoa kiellon toteutumista. Onnea vain sinne Itämeren rannalle valitsemallanne tiellä - itse en aio palata moisen sekoilun keskelle. Olisiko mitenkään mahdollista vaihtaa hallitusta ja ministeriöiden virkamiehiä ihmisiin, jotka kykenevät itsenäiseen ajatteluun, haluavat antaa ihmisille vapauksia ja vastuuta kieltojen ja kontrollin sijaan, ja jotka ymmärtäisivät, että jokaisella ihmisellä on vastuu omasta hyvinvoinnistaan ja terveydestään - vastuu, jota ei voi ulkoistaa valtiolle, koska kyseessä olisi räikeä yksilönvapauden rikkomus?

Ja sitten ajattelin asiaa. Jos eduskunta koostuu lähinnä holhoamisvimmaisista kaiken kivan kieltäjistä, suuryritysten lobbareista, kettutytöistä, uskonnollisista idiooteista, ja muutosta vihaavista seitsemänkymmenluvulle juuttuneista punaniskoista, niin hallituksen vaihtaminen parempaan ei taidakaan onnistua. Pysyn siis tiukasti täällä saarellani, jossa voin kävellä kadunkulman kauppaan ostamaan pullollisen giniä ja toisen mokoman malarialääkkeeksikin väitettyä kivennäisvettä, jossa voin napata pubista mukaani pullollisen punkkua lähtiessäni kotia kohti, jossa keskiviikkokekkulit ovat sosiaalisesti hyväksyttyjä, koska ei kaikkien tarvitse vetää perskännejä perjantaina, ja jossa koko ajatus siitä, että alkoholituotteiden myyntiaikatauluista ja valikoimista (puhumattakaan oluen vahvuudesta, mitä hemmettiä sellainen oleellisesti makuun vaikuttava tekijä kuuluu yhdellekään poliitikolle?) päättäisi joku muu kuin kauppias itse saisi kenet tahansa pitämään ajatuksen esittäjän mielenterveyttä jokseenkin järkkyneenä. Enkä minäkään ymmärrä miksi suomalaiset alistuvat kahlehdittujen lampaiden lailla moiseen säännöstelyyn ja vieläpä määkivät kaikki järkevät vasta-argumentit juoppohullujen valitukseksi perinteiseen argumentum ad hominem -tyyliin. Siksi taidankin mennä pubiin vetämään semikännit illemmalla - suosittelen myös kaikille suomalaisille, koska lähitulevaisuudessa se ei välttämättä enää ole mahdollista linnatuomion uhalla.

Sadealue lähestyy

Sateenkaaren pää.

Juuri kun olen päässyt kunnolla vauhtiin hellerajaa hipovien lämpötilojen kiroamisen jalossa taidossa, niin Thor alkoi paiskoa salamoitaan taivaalta keskellä kirkasta päivää ja jättimäiset sadepisarat piiskasivat katuja siivoten niiden likaisilta pinnoilta niin teinipissisten viikonloppuiset siideriöverioksennukset kuin kerjäläiset ja katujen miehetkin. Jälkimmäiset nyt luultavasti vain painelivat lähimpään pubiin suojaan kosteimmaksi ajaksi (pun) mutta kerjäläisiä olisi saattanut käydä jopa hiukan sääliksikin, elleivät olisi juuri yrittäneet aamulla pummia minulta puntia "saadakseen lapselleen bussilipun kouluun". Idiootit. Täällä on ilmaiset koulubussit koululaisille. Sanoisivat edes suoraan, että haluavat rahaa saadakseen viinaa, kuten suomalaiset sosiaalipummit tekevät saaden helposti rahaa demareilta ja muilta valtion kassan vartijoilta. Se olisi ainakin rehellistä.

Mutta sateenkaaret ovat kyllä kivoja. Joskin ne on varmaankin kielletty Venäjällä homopropagandana - en tosin ymmärrä miten edes hyvä kaverini, sen toisen eurooppalaisen imperiumin yksinvaltias ja kova kalamies, tsaari Putin, voi kieltää aurinkoa paistamasta ja vettä satamasta, mutta kyllä kai KGB:n miehet nyt aina jotakin keksivät. Ainahan sitä voi vaikkapa kiduttaa amerikkalaiseen tapaan meteorologeja, kunnes lupaavat, ettei sadetta ja paistetta enää nähdä samanaikaisesti ja päästään tuosta kammottavasta homopropagandan synnistä eroon lopullisesti.

Onko siis sateenkaaren päässä aarre? En tiedä, kun en ole koskaan mennyt katsomaan. Enkä oikeastaan taida jaksaa vaivautua. Jätän mielelläni aarteiden etsinnät merirosvoille, köyhille ja muille sellaisille, joilla on vaikeuksia sopeutua yhteiskuntaan ja jotka haluavat pönkittää heikkoa itsetuntoaan hankkimalla tarpeetonta omaisuutta. Aivan liikaa vaivannäköä moisessa sekoilussa.

Kylläpä kuumottaa

Tuntuu kuin sulaisin. Vaikka ihmisenä nyt koostunkin pääsääntöisesti vedestä sen nestemäisessä muodossaan, niin tässä on silti sellainen vaaratekijä, että jäätävä älykkyyteni sulaa kokoelmaksi puolivillaisia sarkastisia kommentteja, jotka eivät jaksa kiinnostaa ketään. Helle on kuitenkin perseestä ja sille olisi syytä tehdä jotakin - tosin kollegani, ne Aurinkoa tutkivat ja hutkivat astronominketaleet eivät suostu sammuttamaan sitä tutkimuskohdettaan pelätessään apurahojen saannin kohtuutonta vaikeutumista. Asettaisivat edes jonkinlaisen varjostimen tuohon eteen, ettei tarvitsisi grillata omaa lihaansa aina astuessaan ovesta ulos. Missä on NASA kun sitä tarvitaan?

Kuumottava taivas.

Auringon porotus, mikä muuten piti oikein tarkistaa, kun en uskonut, että "porottaa" on sana (ja mitä se oikein tarkoittaa, kahvinporoja vai karibun eurooppalaista versiota?), onkin sellainen nykyajan vitsaus, joka sattuu päähän kuin tuhat Thorin vasaran iskua. Jos menen ulos, olen pakotettu valitsemaan reittini sen mukaan, missä on eniten varjopaikkoja. Se taas tarkoittaa sitä, etten pääse ulos ennen iltaa kun ilma on viilennyt alle ruumiinlämmön ja ilmastoimattomassa tilassa on mahdollista istua aloillaan siten, että hiki ei valu jatkuvasti silmiin ja estä kirvelyllään näkyvyyttä kohtuuttomasti. Siispä pyörin jonkin verran muunmuassa ilmastoiduissa ravitsemusliikkeissä, ilmastoidussa toimistossa ja ilmastoidulla biljardisalilla - ainoa ongelma vain on, että en voi jäädä yöksi niistä yhteenkään, vaan joudun laahustamaan huonettani kohti, jossa olosuhteet ovat jokseenkin yhtä tukalat kuin kesäisessä Barcelonassa. Joskin paikalla on vähemmän ärsyttäviä latinoita.

Hellepäivän harrastus.

Jos biljardin pelaaminen olisi urheilua (sitä tosin näytetään Eurosportilla, joten mitä muutakaan se olisi?), niin sitä nyt ei varsinaisesti voisi pitää kestävyyslajina. Paitsi kesällä, kun klubin ilmastointi on tietenkin rikki ja siniset verat ovat imeneet itseensä litratolkulla ilmankosteutta luoden vaikutelman, että pallot eivät ole aivan pyöreitä niiden seikkaillessa pöydällä lähinnä epälineaarisesti (on on, ihan on oikeaoppisesti rakennettu ysipallopakka). Pelaa siinä sitten, kun laji vaikuttaa lähinnä suopotkupallolta, sillä kiertäessä pöydän ympäri tulee hiki ja kaikki on yhtä tahmeaa kuin lappalainen suolle juuttunut mielenlaatu. Siksipä alistuin kohtalooni, kippasin noin kuusi litraa vettä ja painelin kusematta baariin juomaan toisen mokoman olutta, koska se nyt valuu kuitenkin hikenä pois noin viidessätoista minuutissa. Punkbändin pojilla olikin sitten aivan sama ongelma. Kun on kuuma, ja yrittää musisoida, niin on vaikeaa pidellä kiinni edes hanuristaan (viittaan tällä soittimeen, katso vaikka kuvasta) kun hikiset kämmenet tekevät tahmatassujen kosketuksesta jähinnä liukkaan estäen kaikki normaalit toiminnot varsin kohtuullisesti. Pojat kuitenkin yrittivät pysyä tahdissa. Pisteet siitä.

Punkkia.

1984

Joku viisas mies sanoi joskus, että "silmä silmästä jättää koko maailman sokeaksi". Eräs toinen viisas mies sanoi puolestaan, että "kääntäkää toinenkin poski". Olen täysin vakuuttunut, että jos Jeesus tulisi takaisin, kuten kaikenlaiset shamaanit ovat läpi vuosisatojen ounastelleet, niin Yhdysvaltojen hallitus tekisi kaikkensa vangitakseen, kiduttaakseen ja tappaakseen mokoman epämiellyttävän humanistin (pitkätukkahippikin vielä, hyi) terrorismin vastaisen sotansa nimissä - ja se tehtäisiin tietenkin kristilllisten arvojen puolustamiseksi.

Mutta spekuloinnit sikseen. Pieni humanisti kuitenkin heräsi, ainakin minussa, seuratessani kuluneella viikolla eurooppalaisten ja amerikkalaisten vakuuttelua vankkumattomasta yhteisymmärryksestä liittyen siihen, että kansallisvaltion pahin vihollinen on sen kansa, että viestin tuoja on aina ammuttava, jos on pienikin epäilys siitä, että viesti on epämiellyttävä, ja että ihmisoikeudet, sananvapaus ja muu sellainen ällöttävä vihervasemmistolaisten sekoilu on kaikissa muodoissaan tuomittavaa. Ja sitten huomasin pienen sisäisen humanistini tiristävän pieniä kirkkaita kyyneleitä silmäkulmistaan huomatessani sen kuuluisan vallan vahtikoiran olevan tiukassa lieassa molemmilla "länsimaisia arvoja" noudattavilla mantereilla. En jaksa edes puuttua siihen, mitä käsite "lähsimaiset arvot" tarkoittaa valtaapitävien mielestä mutta ilmeisesti ne sallivat niin kidutuksen kuin teloitukset ilman oikeudenkäyntiä, kuten länsimaiseen oikeusperiaatteeseen kuuluu.

Leikitäänpä ajatusleikkiä. Mitä olisi tapahtunut, jos Air Force One olisi pakotettu laskeutumaan vaikkapa Namibiaan ja paikalliset viranomaiset olisivat rynnänneet tarkastamaan herra Barakin urheilukassin miehen poistuessa Etelä-afrikasta? Tai jos kiinalainen lentotukialus menisi partioimaan Meksikonlahden kansainvälisille vesille kansallisten etujen nimessä? Tai jos kuubalaiset pommittaisivat miehittämättömillä lennokeillaan Floridassa asuvia terroristeiksi kutsumiaan toisinajattelijoita? Voi sitä älähdystä, joka länsimaisten johtajien suusta pääsisi yhdessä itsemääräämis- ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta retorisoivan kaksinaismoralismin kanssa. Ja lehdistö yhtyisi moiseen valitusvirteen ilman kritiikkiä, kuten asiaan kuuluu. Vaan monessako amerikkalaisessa tiedotusvälineessä puhutaan jenkkien vastaavista rikoksista ihmisyyttä ja valtioiden suvereniteettiä vastaan, vaikka niitä tapahtuu lähes päivittäin? Nykypäivänä vapauksien vaatiminen onkin terrorismia ja valtion harjoittama huomattavasti massiivisempi terrori vain ennaltaehkäisevää itsepuolustusta vapauden vaalimiseksi.

Mutta me eurooppalaisethan olemme viisaampia, emmekä alistu siihen. Ja jos jokin nokkela kolumnisti päättää naputella tutkivaa journalismia siitä, että Euroopan maat osallistuvat kyselemättä amerikkalaisten kampanjaan ihmisyyttä ja ihmisoikeuksia vastaan ja onnistuu vieläpä julkaisemaan sen esimerkiksi lehdissä nimeltä Observer tai The Guardian, niin äkkiäkös kyseiset artikkelit saadaan sensuroitua pois kaiken kansan nähtäviltä (katsokaa vaikka mitä tapahtui alkujaan Observerissa 29.6 julkaistulle jutulle: Revealed: secret European deals to hand over private data to America, Google löytää sen vielä mutta enpä sitten tiedä kuinka kauan).

Sanoisin, että menossa on sellainen modernisoitu versio käsitteestä "leipää ja sirkushuveja", jonka avulla pyritään tekemään kansoista kuuliaisia orjia vailla omaa arvostelukykyä ja inhottavia taipumuksia valtaapitävien arvosteluun. Markinakoneiston suorittama ja samojen valtaapitävien siunaama aivopesu on kuitenkin, mitä ilmeisimmin, levinnyt jo niin laajalle, että en usko yhdenkään länsimaisen "sivistysmaan" asukkaiden ryhtyvän kyselemään joukolla oikeuksiensa perään. Ja huomenna menetämme luultavasti lisää kovalla työllä hankituista kansalaisoikeuksistamme. Orwell kääntyisi haudassaan.