Brittiläinen saven valuu

Jos näin festiviteettien edellä huomaa, naamari on mennyt nutturalle kuin sitruunan nielleellä, niin kannattaa lukea päivän poliittiset perseilyt lehdestä. On tosin varottava, ettei kahvia (tai kuka nyt mitäkin aamuisin hörppii, teetä, punkkua tai glögiä) läiky näppäimistölle kun suu ensin avautuu ihmetyksestä ennen naurun purskahdusta, jota on mahdoton pidätellä.

En edes tarkoita suomalaista  poliittista komiikkaa, koska homojen rinnastaminen eläimiin sekaantumiseen nyt vain on jo niin nähty - paitsi, kun se tehdään tyylillä. UK:n itsenäisyyspuolue menee pohjalaisista persuista oikealta ohi ja niin, että Göbbelskin punastuisi kateudesta. On jo vanha juttu, että Englannin tulvat ovat jumalan rangaistus homostelun hyväksymisestä (tämä ei tietenkään vastaa puolueen virallista kantaa - mikä se sitten lieneekään) mutta uusinta uutta on, että homoaasi raiskasi hevosen, koska homot sekaantuvat eläimiin. Kyllä, Britanniassa eduskuntavaalien ehdokkaat saattavat kosiskella fobioissaan kärvisteleviä idiootteja, joilla ikävä kyllä on yhtäläinen äänioikeus ihmisten kanssa. Muutan varmasti maasta, jos nämä sekopäät pääsevät valtaan päästeltyään tällaisia kommentteja:

Have you noticed that if you ­rearrange the letters in ‘illegal ­immigrants’, and add just a few more letters, it spells, ‘Go home you free-loading, benefit-grabbing, resource-sucking, baby-making, non-English-speaking ********* and take those other hairy-faced, sandal-wearing, bomb-making, camel-riding, goat-********, raghead ******** with you.

Ah, Britannia, tämä sivistyksen kehto. Mutta ihmisten typeryydellä on aivan valtavaa viihdearvoa. En vain olisi koskaan uskonut kuinka valtavaa ennen kuin saavuin tähän sivistysmaahan, jossa populaation koulutus jätetään ihmisten itsensä vastuulle. Ja eihän se sitten menekään niin kuin Strömsössä. Ihmiskunnasta ei vielä tarvitse olla huolissaan mutta brittien tulevaisuudesta kannattaa huolestua ainakin hiukan (en suosittele pitämään kuumia juomia kädessä tätä linkkiä avatessa). Onneksi jokainen maahanmuuttaja kasvattaa saaren keskimääräistä älykkyysosamäärää. Oma suosikkini on kuvassa näkyvä oman elämänsä sankari, joka vääntää savet savupiippuun. En tosin tiedä kumpi on säälittävämpää, itse teko, vai "vasta puhdistetun" savupiipun onneton omistaja.

Saven valaja.

Joulupuu

Joulupuu tai -kuusi tai mikä hyvänsä on kyllä jännä asia. Ja hyvin jännä onkin. Perinne tulee tietenkin siitä, että muinainen anarkistijohtaja Jesse Nasaretilainen (isolla, koska se on sukunimi) naulattiin kuusipuusta veistettyyn tolppaan ja siksi kristityt juhlivat Joulua juomalla (kuvainnollisesti) Jessen verta ja syömällä (jälleen kuvainnollisesti) hänen ruumistaan. Että sellainen kannibaalikultti. Mutta siitä se sekoilu nyt kuitenkin lähti liikkeelle ja lapasesta ja Jesse piti tietenkin tappaa, koska kuka hemmetti muka kehtaa olla niin pehmo, että kääntää toisenkin posken. Mustelma mustelmasta sen pitää olla. Ah, Joulu on hienoa aikaa. Jotenkin aina niin virkistävää juhlistaa sitä, että anarkistihippi kidutettiin kuoliaaksi vuosisatoja sitten. Vai olenko ymmärtänyt jotakin väärin? Sen ainakin tiedän, että jos Jesse olisi saarnaamassa New Yorkissa humnanismiaan, niin viranomaiset joko ampuisivat hänet vaarallisena anarkistina tai sulkisivat Guantanamoon vaarallisena terroristina. Ihme vihervassarihumaniustipelleilyä.

Joulupuut.

Yliopistollekin olivat tuoneet sellaisen leikkopuun, joka olisi ulkosalla saattanut sitoa vielä kilokaupalla hiilidioksidia - ja ihan ilmaiseksi. Mutta koska se ei tuottanut kenellekään "profittia", se oli tietenkin pakko kaataa, kuten tapana on. Ja sitten sen ympärillä tanssitaan ja lauletaan ja iloitaan siitä, että on taas aika kipata Jessen verta. Hienoja kristillisiä perinteitä. Itse tosin kippaan mielummin "härän verta", joka sopii myös Joulun tunnelmaan varsin mainiosti, koska sitä kaupungilla kuuluvaa rallatusta ei kestä kukaan selvinpäin. Tuo toinen kahvihuoneen "joulupuu" sen sijaan ei ole minulle tuttu. Lienee niitä moderneja uusioperinteitä - syytän brasilialaisia vaihto-opiskelijoita, jotka ovat tuoneet tietenkin mukanaan jonkin epäeettisen viidakon lehdykkäkasvin. Mikä lieneekään. Siinä ei ole mitään hauskaa, koska mokoma vieläpä seisoo nurkassa ja estää niin rallattelun ja tanssin kuin sen kannibalisminkin.

Iloinen joulubaari.

Tunsin pakottavaa tarvetta painella pubiin pohtimaan miksi aikuiset ihmiset haluavat palvoa kidutusvälineitä ja verenjuontia. Ja kannattavat vielä kuusikkojen ilkeää avohakkaamista. Ja sitten meinasin saada pelästyksestä sydänkohtauksen kun yksi niistä punaisiin pukeutuvista kannibaalipaholaisista oli mestattu ja ripustettu pubin oveen pelottamaan asiakkaita. Onneksi kyseessä oli vain valepaholainen mutta kyllä senkin virnistyksestä on leikki kaukana. Meinasin vielä tärisevin käsin läikyttää siideriä reisille. On tämä julmaa aikaa tämä iloinen joulunaika. Ja siiderin läikyttäminen on todellakin alkoholin väärinkäyttöä. Mutta onneksi ei ole pääsiäinen, se on vielä paljon pelottavampaa, kun verenhimoiset pääsiäispuput, joita Jesse muinoin koulutti tappamaan ihmisiä, päästetään juoksemaan vapaana kaduilla. Vai miksi muutoin pääsiäispuput olisi nostettu uskonnollisessa pyhäjuhlassa sellaiseen avainasemaan? Ja mitä sillä on tekemistä munien kanssa? Melko mystisiä nämä tämän kannibaalikultin sekoilut.

Puhdas ruoka

Puhdas keittiö.

Kyllä kelpaa kokata, kun keittiö on puhdas. Sellainen pörröisen hygieeninen (kuten Esko Valtaoja sanoisi), jossa rotat eivät pääse juoksemaan pöydillä eivätkä torakat nurkissa. Sivistysmaissa oletetaan - ja aivan aiheellisesti - että ravintoloiden keittiöt on tapana siivota, jotta ruoka pysyy lisäaineettomana (tai ainakin vailla ylimääräisiä inhotuksia). Kehitysmaissa sen sijaan asialla on syytä leuhkia. "Me tiskaamme kaikki astiamme käytön jälkeen!" ja "Tässä ravintolassa kokin apulaiset pesevät säännöllisesti kätensä!" eivät kuulosta niin ihmeelliseltä, ellei ole tottunut Britannian hygienia-asteeseen. Terveys- ja turvallisuussäädökset kyllä kattavat kaikenlaista muutta järjen terveyttä ei saa rahalla kun koululaitos on ajettu OECD maiden pohjakastiin. Mutta mitäs pienistä, kyllä sääntelemätön kapitalismi itsesääntelee ihmisille tarvittavan koulutuksen, kun suuryritysten vain annetaan myydä oppilaille kivasti editoidut oppikirjat ja asentaa mainostäytteiset televisiovastaanottimet (vain opetuskäyttöön) luokkahuoneisiin Ameriikan malliin - pientä korvausta vastaan tietenkin.

Mutta kuinka puhdasta se ruoka tällä saarella sitten oikeastaan onkaan? Ainakin viime vuosien hallitukset ovat halunneet vähentää geenimuunneltujen tuotteiden sääntelyä, jotta rikkaruohomyrkyillä kyllästetyt kasvikset, jotka on kätevästi geenimuunneltu myrkyille immuuneiksi, pääsisivät Britannian ja koko EU:n markkinoille. Joku unohti mainita, että toisin kuin kenties amerikkalaiset, eurooppalaiset eivät ole immuuneja Monsanton kaltaisten firmojen myrkyille (ja näyttäisivät aiheuttavan hiukkasen syöpiä Jenkkilässäkin). Mutta jos firma itse sanoo, että "ei ole näyttöä" ja "tarvittaan lisätutkimuksia", niin onhan sitä toki uskottava. Mikä kumman motiivi Monsantolla muka olisi valehdella tai kertoa muunneltua totuutta? Eiväthän he nyt halua ketään myrkyttää, eiväthän? Eikä se nyt ole niin oleellista, että asia on ollut tiedossa jo vuosikausia, koska brittipoliitikkojen voitelu on perinteisesti jäänyt jälkeen Euroopassa vain Italian vastaavasta.

Mistä sitten saisi puhdasta ruokaa? En tiedä. Jollei olisi talvi, menisin keräämään nokkosia moottoritien varresta. Tai voikukanlehtiä naapurin nurmikolta. Tai ehkä en, ne kun eivät ole saaneet täysiä viittä pistettä hygieniaviranomaisilta.

Pomppulinna

Pomppulinna.

On taas se aika vuodesta kun kauppiaat hierovat karvaisia kämmeniään kuunnellessaaan kassakoneiden kilinää kun ihmislaumat (tai -katraat, koska lammasmaisia piirteitä esiintyy runsaasti) säntäilevät kaupasta toiseen tarkoituksena kuluttaa lainattua rahaa tavaroihin, joita eivät tarvitse. Aivan, joulu lähestyy ja sen merkkinä St Albansin keskuskatu sai sievät jouluvalot loistamaan iltahämärässä ja johdattamaan poloisia brittejä kohti markkinatalouden houkutuksia ja henkilökohtaista konkurssia. Voihan sitä pysähtyä katsomaan kerran vuodessa kun valosaaste käännetään loistamaan mutta tapahtuman amerikkalaistuminen nosti karvat pystyyn ja sai herkän hipiäni kananlihalle. Oliko aivan pakko tuoda huvipuisto keskelle kaupunkia pomppulinnoineen ja liukumäkineen, joihin sipsuilla ja donitseilla kasvatetut lihavat lapset juuttuvat ahtereistaan, joita heidän lihavat vanhempansa pitävät normaali kokoisina ("meidän pikku pirkkopetterillä on vain isot luut"). Asia selittää myös sen, miksi pomppulinna on tyhjä. Vaikka nykyajan lihavat lapset jaksaisivatkin pomppia,
niin eivät voi, koska pomppulinnassa on painoraja.

Kiusallisinta on kuitenkin se, että ihmiset eivät edes tuntuneet ymmärtävän kuinka älyttömältä koko touhu näytti. Varsinkin kun kadun varteen oli pystytetty suuri esiintymislava, jossa Elviksen kaksoisolento (erittäin väsynyt yritys) koetti olla hauska ja viihdyttävä onnistuen lähinnä kasvattamaan kokovartaloketutuksen, joka sai pakenemaan paikalta jättäen natiivit värjöttelemään tihkusateeseen ja "joulukadun tunnelmaan".

Päätin viettää lopun päivää yhdessä tuttavani George Monbiot'n kanssa nauttien punaviinistä ja takkatulesta. Kävimme pitkän keskustelun (no joo, Georgen monografia, ei edes monologi) siitä, miten Britannia on muuttunut korporatokratiaksi, jossa hallituksen ja parlamentin ainoa tarkoitus on tehdä yritysten osakkeenomistajista hävyttömän rikkaita niiden asiakkaiden ja työntekijöiden (eli ihmisten) kustannuksella. Ja se kiteytyy joulunaikaan varsin kokonaisvaltaisesti. Joulukuu on uusi älä-osta-mitään -kuukausi.

Osastoa pelit ja leikit

Kaikkea pitää koittaa ainakin kerran. Kuulin jonkin joskus sanovan niin. Niinpä päätin, että menen poikien kanssa pelaamaan marmorikuulilla ("playing marbles"). On aina yhtä hauskaa kertoa leikin kokeneimmillekin harrastajille, että "matkitte asian Ameriikasta, asetitte sen pienelle pöydälle, koska maan vanhanaikaisissa pubeissa ei vain ole tilaa, muutitte säännöt käsittämättömäksi perseilyksi (kaverin virheestä saa kaksi lyöntiä!) ja kutistitte palloja unohtamatta sitä ikävää tosiasiaa, että valkeaa piti kutistaa liikaa, jotta se tulee mekaanisten kolikoiden köyhiltä nyhtämiseen tarkoitettujen pöytien sisuksista ulos." Ja sitten pohjoismaalainen setämies, jolle koko pöytä vaikuttaa lähinnä vihreältä tupakkiaskilta kokonsa puolesta, tulee ja nakuttaa pallot koteloihin ulottuvuusylivoimansa turvin. En oikeasti aikonut valittaa - pubiliigan otteluissa pääsee näkemään "kansan syviä rivejä" (eliitin käyttämä eufemismi roskaväelle) ja nauttimaan ilmaisesta ruoasta (tosin se on englantilaista ruokaa - mutta ei kai siitä myrkytystä saa, jos maistaa vain kerran viikossa).

Marmorikuulapeli.

Ja sitten tulin nopeasti järkiini, lakkasin esittämästä brittiä ja siirryin vihreämmille veroille (no oikeasti sinisille mutta sanonta sattui sopimaan tähän). Yhtenä syynä on se, että eksoottinen pohjoismaalainen habitus toimii idioottimagneettina aina kun siirtyy sivistyksen ulottumattomiin (eli lisääntymislähiöiden ankeaan maailmaan, jossa pubiliigaa tavallisesti pelataan) ja en vain jaksaisi höpistä paikallisille oman elämänsä sankareille, joiden näköalattomuus on verrattavissa suomalaisiin rantojen miehiin. Joskin suomalaiset La Solia, tuota aurinkoista "setämiesten samppanjaa", kippaavat rantojen ja metsien miehet (unohtamatta naisia) ovat tavallisesti huomattavasti näitä tämän saaren vastaavia viisaampia - heidän on pakko olla, koska luonnonvalinta on jo karsinut kaikki, jotka eivät kykene selättämään yöpakkasia kekseliäisyydellään, toisin kuin tällä läntisen Euroopan lomasaarella, subtrooppisessa ilmastossa.

Kreikkalainen avaus.

Siirryin siis tutun kreikkalaisen setämiehen seuraan opettelemaan ysipallon "kreikkalaista avausta", jossa tarkoituksena on tehdä seuraavasta lyönnistä vastustajalle mahdollisimman kallis. Aivan samoin kun kreikkalaiset hallitukset tekevät oppositiopuolueen tulevasta hallitustaipaleesta mahdollisimman haastavan ja hintavan rakentamalla poliittisia miinakenttiä veronmaksajien rahoilla, kreikkalaisessa avauksessa lyönnin jälkeen vuoroon tuleva pelaaja saa tuplata erän panoksen ja jos vastustaja ei hyväksy tuplausta, hän häviää. Lopputuloksena on se, että juodaan ouzoa suoraan pullosta, todetaan krapulakeijun vaihtaneen kaikki setelit kolikoiksi, ja kukaan ei muista miten itse pelissä kävi. Aivan samoin kuin Kreikan hallitus ei tiedä minne kaikki rahat katosivat. Britanniassa asia sen sijaan tiedetään. Ne on kääritty eliitin taskuihin mutta kukaan ei kapinoi, koska se on koko länsimaisen rahatalouden kantava ajatus. Kreikkalaispolot eivät vain ymmärrä.

Kilpajuoksu pohjalle

Alamäki.

Länsimaisen sekoilun alamäki on alkanut. Tai itse asiassa se alkoi jo 60-luvulla kun yltiökapitalistit päästettiin irti tekemään tulonsiirtoja prosenttijengien pohjattomaan kukkaroon. Nyt se tilanne sen sijaan alkaa luisumaan käsistä kun ylikansalliset yritykset päästetään sopimusten voimin haastamaan valtioita oikeuteen, jos ne säätävät lainsäädäntöä, joka pienentää voittoja. Kuten esimerkiksi Egyptin ajatus korottaa minimipalkkaa, mikä sai Veolian haastamaan maan oikeuteen voittojen kutistuessa. Sama voi sattua vaikka Suomelle, kun EU ja Yhdysvallat kirjoittavat vapaakauppasopimuksen, johon kyseinen miellyttävä pykälä sisältyy. En jaksa edes ihmetellä, että asiasta ei puhuta julkisuudessa juuri lainkaan, ja jos puhutaan, se kuitataan vihervassareiden (kutsutaan nimellä "loony left" tällä saarella) sekoiluksi. Mutta haluaako joku vakavissaan antaa suuryrityksille veto-oikeuden kansalliseen lainsäädäntöön? Kuulostaa kilpajuoksulta pohjalle. Kannattaisi hypätä pois siitä oikeiston ajamasta kelkasta, joka liukuu kovaa vauhtia kohti katastrofia - siis ei prosenttijengille, vaan ihmisille, joiden hyvinvointi, ympäristö, ja taloudellinen tilanne ovat valumassa kehitysmaan tasolle.

Britannia, joka on ajamassa koko sopimusta (yhdessä Palinilaista politiikkaa harjoittavan Yhdysvaltojen kanssa), haluaa tietenkin saada maansa köyhät kuriin ja nuhteeseen, jotteivät hyppisi silmille joka käänteessä. Tämän maan lehdistössä asiasta ei siksi puhutakaan, paitsi muutamien kurittomien kommentaattoreiden toimesta. Jos ihmisille olisivat informoituja, ei demokratia toimisi toivotulla tavalla - siis siten, että äänestäjillä on valta valita kasvot muttei politiikkaa (ja kasvotkin ovat pääsääntöisesti vastenmielisiä - katsokaa vaikka pääpiru Cameronia ja pääkaupungin suur-ruhtinas Johnsonia).

Mitä asialle voisi tehdä? Keksin heti muutaman asian. Lakataan äänestämästä kaikkia, jotka kuuntelevat suuryritysten lobbareita (aivan aluksi on lobbaaminen tehtävä kontrolloiduksi ja avoimeksi ja siihen liittyvä laillinen lahjonta kitkettävä). Täällä siihen löytyy puoluekin (Suomesta en ole lainkaan varma) mutta paikallisten vihreiden kannatus on alamaissa siitäkin huolimatta, että kun ihmisille annetaan puolueiden poliittiset linjaukset luettavaksi kertomatta mikä kuuluu kenellekin, vihreiden kannatus on aina korkeinta nykyisten hallituspuolueiden jäädessä kauas taakse. Kutsuisin sitä poliittisesti kaltevaksi pinnaksi, joka pysyy kaltevana niin kauan kuin yritysmaailma vaikuttaa politiikkaan enemmän kuin ihmiset. Tarvitsemme vallankumouksen ennen kuin tulee pohjakosketus.

Pula-aika

Pitäisiköhän ruokaa jo ryhtyä säännöstelemään? Ei sentään, vaikka lähikaupan leipähylly näytti jokseenkin surulliselta tönöttäessään tyhjillään kaupan nurkassa. Jäivät leipomustuotteet ostamatta, joten olin pakotettu - kamala sentään - leipasemaan sämpelöitä ihan omin käsin (koska hyllyn nurkassa keikkunut kuppainen patonki ei innostanut edes puoleen hintaan). Siitä vain tuli mieleeni, että tässä kapitalistisessa ihmemaassa mennään kovaa vauhtia kohti hiukan erilaista pula-aikaa. Kaikkea on kyllä saatavilla mutta kasvavalla osalla ihmisiä - riippumatta siitä käyvätkö minimipalkkatöissä, joilla ei elätä itseään, vaan tarvitaan valtion avustuksia - ei ole millä ostaa. Täällä yritysten on laillista ulkoistaa palkanmaksuaan veronmaksajille tarjoamalla pähkinöitä työpanosta vastaan.

Pula-ajan leipähylly.

Britannian reaaliansiotaso on itse asiassa pudonnut, vaikka inflaatio nostaa hintoja kuten ennenkin. Ja siitä puolestaan seurtaa ongelmia, koska palkkaverotuksen kertymä ajaa valtion kassavirtaa pienemmäksi pakottaen leikkauksiin. Ne taas ajavat entistä useammat ihmiset sosiaalimammojen armoille, ja kierre on valmis. Kapitalistinen kilpajuoksu pohjalle saa maan muistuttamaan päivä päivältä kehitysmaata - joskin monessa kehitysmaassa on paremmin koulutettu populaatio. Joku neropatti sanoi sikarikkaiden talousfoorumissa, että jos tuloerot vielä kasvavat, "ne tulevat talikoiden ja kirveiden kanssa" (pronomini "ne" on eufemismi, jolla viitataan ihmisiin, jotka ovat "vähemmän tärkeitä"). Ennustan, että kirveitä jo teroitetaan ympäri maata niillä nurkilla, joissa pahoinvointivaltio kukoistaa. Kirjoitetun historian aikana, aina kun tuloerot ovat kasvaneet näin suuriksi, "ne" ovat poikkeuksetta tulleet talikoiden ja kirveiden kanssa ja tapahtumaa on kutsuttu vallankumoukseksi.

Mutta ehkäpä kapitalismin kellot ovat jo lyöneet riittävän kauan. Jos yritys voi maksaa niin pientä palkkaa, että yhteiskunnan on tarjottava lisää rahaa pelkkään hengissä pysymiseen; harrastaa nollatuntisopimuksia ja pitää tuntimäärät niin alhaisena, että ei tarvitse maksaa eläke- ja vakuutusmaksuja (täällä sekin onnistuu); siirtää menot yritystukien katettavaksi ja tulot veroparatiisiin Cayman -saarille; ja riistää ihmisiä, koska oikeaa valinnanvaraa (mihin kapitalistinen talouspolitiikka periaatteiltaan perustuu) ei ole, niin on aivan varmaa, että yhteiskuntajärjestys ei pysy kovinkaan kauan samana. Parin vuoden takaiset Lontoon mellakat olivat vain esimakua. Ja siinä konkurssissa eivät parit vesitykit tunnu missään.

Bisneslogiikka

Britit ovat valtavan kovia kauppamiehiä. Onnistuvat jatkuvasti myymään muun muassa testaamattomia tietojärjestelmiä valtiolle budjetoituun suhteutettuna viisinkertaiseen hintaan, joten saattaisivat osata myydä sateenvarjoja Saharaan tai jääkaappeja Antarktikselle. Osaavatpa myydä myös linja-autopalveluita yliopistolle siten, että kampusten välillä matkustaminen onnistuu vain arkisin ja virka-aikaan. Kuka sitä nyt iltaisin tai viikonloppuisin opiskelisi.

Hätätapauksessa riko lasi.

Linja-autot ovat siitä mukavia, että niissä istuessaan voi lukea kaikenlaista jännittävää samalla kun siirtyy paikasta toiseen (asia, joka unohtuu autoilufaneilta, koska jos autoilun kustannuksiin laskisi käyvän taksan mukaisesti oman käytetyn ajan - minulle se on £80 tunnissa töistä, joista en pidä -  ei kukaan haluaisi ajaa minnekään). Toivon kuitenkin, etten joudu hätätilanteeseen, jossa pitäisi rikkoa lasi. Vasaralla. Siitä seuraisi vain sekaannusta, koska britit ovat onnistuneet myymään bussifirmalle loogisen mahdottomuuden. Mistä sitä siis saisi käsiinsä vasaran, jolla rikkoisi lasin?

Hätävasara.

Hätävasaran saa tietenkin ikkunan yläpuolelta pienestä syvennyksestä, johon se on asennettu - kätevästi lasin taakse. Pitää siis rikkoa lasi, jotta voi rikkoa lasin. Pitää siis olla vasara, jotta voi rikkoa lasin, jotta saa vasaran, jolla voi sitten rikkoa toisen lasin. Kuulostaako hurjalta? Vasaraikkuna on vielä varustettu tavallisesti pienellä tarralla, jossa selvennetään, että lasia ei saa rikkoa nyrkillä, jottei bussifirmaa voida asettaa syytteeseen loukkaantumiseen johtaneesta ohjeistuksesta. Minulle on mysteeri miten lasi saadaan rikottua ilman käsiä ja vasaraa ja silloin se vasara jää saamatta ja hätäpoistumistien käyttö estyy. Haluaisin, että joku insinööri piirtäisi asiasta kaavion, jotta voisin sitten rakentaa siitä liiketoimintamallin, jota sitten kaupittelisin paikallisille yrityksille. Palkkaisin tietenkin jonkun natiivin myyntitykiksi.

Kun sitten vastaisuudessa saavutte tälle saarelleni, niin suosittelen ottamaan vasaran mukaan. Nauloja täältä kyllä saa.

Lajintuntemus

Paikallinen Homo -suvun alalaji, Homo sapiens britannicus (ei, en keksinyt kyseistä nimeä, se on ihan yleisesti käytössä), on erityisen kiehtova tarkkailtava, varsinkin viikonlopun tiimellyksessä, kun urokset kisailevat siitä, kuka kykenee seisomaan kahdella jalallaan kumottuaan mahdollisimman monta mallasjuomaa. Rituaali kertoo lajin naaraille urosten kelpoisuudesta: mikäli kykenee pysymään pystyssä ja vielä puhumaan suhteellisen järkevästi (hyvin suhteellinen käsite) kun muut urokset jo pelkäävät putoavansa tuoleiltaan, on kyseinen uros kovin suosittu lajin naaraiden keskuudessa.

Homo sapiens britannicus -lajin yksilö.

Tarkkailin lajiin kuuluvien yksilöiden toimintaa heidän luonnollisessa elinympäristössään. Kuvassa eräs alfa-uroksista ravinnonhankintapuuhissa. Tämän ihmissuvun alalajin ravintoon kuuluvat vaalea vehnäleipä ja sen sisään kätketty majoneesi, sekä rasvassa keitetyt leivitetyt turskan palat. Ravinto nautitaan tavallisesti kiireessä, koska lajin yksilöt ovat hyvin kiireisiä puuhatessaan mitä erikoisempia asioita välittämättä siitä kuinka tärkeitä ne ovat. Mutta lajityypilliseen käyttäytymiseen kuuluu vahvasti muiden lajitovereiden matkiminen. Jos yksi yksilö saa päähänsä tehdä jotakin, muut tuntevat pakonomaista tarvetta tehdä aivan samaa. Sitä kutsutaan keskivahvaksi laumakäyttäytymiseksi. Individualismia kun esiintyy harvakseltaan lajin yksilöiden keskuudessa mutta vain keskimääräistä heikommin toimeentulevien ja siten kelpoisuudeltaan heikompien yksilöiden keskuudessa. Joskin asiasta on erimielisyyttä tiedeyhteisössä - tarvitaan lisää empiiristä tutkimusta.

En ole sosiologi (tai mitä niitä humanistisia mukatieteitä nyt olikaan), joten en ryhdy tutkimaan asiaa sen paremmin. Aion kuitenkin jatkaa lajille tyypillisten käyttäytymismuotojen tarkkailua - ihan vain harrastusmielessä. Se herättää mukavasti hilpeyttä ja saa suupielet kääntymään yläviistoon ajoittain, ellei ole tarvetta kokea syvää myötähäpeää.

Torstai

Duo.

Torstai on sunnuntain ohella yksi suosikkipäivistäni. Silloin voi nimittäin painella pubiin kuuntelemaan sellaista elävää musiikkia joutumatta kaulaansa myöten olutta roiskivaan ihmismereen kuten perjantaisin ja lauantaisin, kun kalenterijuopot valtaavat kadut ja kapakat. Paitsi, että viime torstaina (tai sitä edellisenä, kuka niitä nyt muistaa) homma meni asteen verran reisille, koska kaupungissa oli meneillään olutfestivaali (eli puoli kaupunkia kippaa bitteriä kaksin käsin ja siirtyy festaripaikalta kotiin vasta käytyään muutaman matkan varrellaa sijaisevan pubin kautta), joka on villiinnyttänyt natiivit juopottelemaan kuin janoiset turkulaiset juhannuksena. Ja päättivät sitten saapua samaan pubiin pilaamaan tunnelman. Paha mielihän siitä vain tuli (ja kyllä ne sankarit pientä itkuakin väänsivät kun tuopponen meni maahan).

Mutta hätä ei ole tämännäköinen. En tosin tiedä minkä näköinen se sitten olisi mutta ei laisinkaan niin kuin tämä. Voin nimittäin aina paeta katalaa maailmaa biljardisalin uhkapelaamissävytteiseen turvasatamaan. Jos livahtaa sisään takaovesta, hiljaa hiippaillen, niin voi nähdä biljardikeijujen painottavat palloja ja kallistavan pöytiä, pilatakseen kunniallisten uhkapelaajien pelionnen. Tästä syystä varmistan aina, että vuokra on maksettu ennen kuin siirryn taitopelien puolelle ja vältän siten kätevästi kodittomuuden karun kohtalon.

Takaovi.

Tällä kerralla keijuja ei valitettavasti näkynyt (en ole edeleenkään itse nähnyt ainuttakaan, mutta niiden on oltava olemassa, koska pöytien ja pallojen ominaisuudet muuttuvat aina hyvin nukutun yön aikana), koska paikalla oli setämiehiä tuuppimassa palloja koloihinsa. Eivät tosin minun nähdäkseni pelanneet rahasta, koska tunnelma oli hiukan vähemmän vakava ja olut virtasi kaikkialla muualla paitsi pöydällä (jos sottaa pöytiä, saa porttikiellon). Enkä pelannut minäkään. Liian moni paikan asiakkaista on jo hävinnyt vuokrarahansa kuukausien saatossa.

Keskiajalle

Keskusaukea.

Hapankaalin katku, nahkahousujen natina ja viiksekkäitä setämiehiä horisontissa. Nyt on mentävä suojaan, saksalaiset lähestyvät. Eivät tosin enää valloita maita ja mantuja väkivalloin, vaan ovat sivistyneet ja tyytyvät ostamaan itselleen mökkitontteja, kesäasuntoja ja muuta kiinteää omaisuutta - rikkaita kun tuntuvat olevan. Silloin muinoin ikävästi valloittelivat ympäristöpitäjiä aseidensa kanssa. Tankilla ajelivat pitkin maita ja mantuja tarkan aikataulun mukaisesti. Gdansk tosin oli osa Saksaa (Danzig) Hansaliiton päivistä saksalaisen imperiumin loppuun asti. Pahuksen imperialistit rakensivat paikat täyteen värikkäitä talojaan.

Taidemarketti.

 Puhumattakaan patsaista. Niitä riittääkin sitten jokaisen töllin nurkilla kuvittamassa niin sadevesiviemäreitä kuin aidan seipäitäkin. Ja on niitä pitänyt kaivertaa talojenkin seiniin siten, että entisöijää hirvittää kun pitää viettää pari vuotta nakuttelemassa kivilaattoja kuosiin vain, jotta voi vaihtaa yhden julkisivun rapistuneet laatat uusiin ja kiiltäviin. Aivan valtava homma ja vain, jotta ihmisilläå olisi jotakin katseltavaa. Ja onhan niillä. Kysykää vaikka saksalaisilta turisteilta, jotka sapuvat joka vuosi sankoin joukoin ihastelemaan tätä Itämeren helmeä. Ymmärrän näkemyksen kyllä, koska koristeelliset talot ovat täynnä kivijalkabaareja ja kaikenlaista muuta puuhasteltavaa leikkisälle mielelle.

Kohti taisteluita.

Kovia olivat sotimaankin nämä natiivit, keitä sitten lienevätkään. Kivasti menivät Lähi-itään lahtaamaan vääräuskoisia mäiskimällä heitä raamatulla päähän, kuten aikakauteen kuului 1200-luvulla, ja joskus mäiskivät hiukan miekoillakin. Mutta eivät päitä irrottaneet kuten nykypäivän raakalaiset samaisella alueella, ja jos irrottivatkin, niin tekivät sen salassa, jotta kukaan ei närkästyisi. Keihäillä tosin tekivät lävistyksiä ihan luontevasti, koska ei sellaista pitkää keppiä jaksa raahata toiselle puolelle Eurooppaa, ellei sille keksi käyttöä (ja jos nykypäivänä kehittää uusia entistä tehokkaampia tappokoneita, niin onhan niitä nyt käytettävä millä tahansa tekosyyllä - kysykää vaikka Obamalta). Mutta on se nyt vain kuitenkin kiva, että patsaita lojuu kaupungin nurkissa. Niitä tarkkailessaan saattaa joku vaikka aivan vahingossa oppia historiasta jotakin. Itse olen oppinut historiasta sen, että ihmiset eivät opi historiasta, vaan toistavat samoja virheitä maailman tappiin asti. Mutta siitäkös patsaat vähät välittävät.

Haittaeläimet

Suomessa on paljon haittaeläimiä. Sellaisia vihattuja ja kirottuja pieniä tuholaisia, jotka jäytävät omenat puista ja perunat maista. Sellaisia, jotka surisevat ja pörisevät päivästä toiseen niin korvissa kuin lasten mehulaseissakin ja purevat ikävästi pakaraan kun niitä yritää häätää rouskuttamasta loppuakin luumusatoa.

Saniaismetsä.

Inhottavinta on kun käyttävät epäsymmetrisiä sodankäyntimenetelmiä ja pakenevat sisseinä metsän siimekseen saniaisten ja männynkäpyjen joukkoon. Koetin mennä katsomaan mutta ovat niin haitallisia, etten halunnut nähdä vilaustakaan. Olisivat vain aiheuttaneet niitä haittojaan näköpiirissäni ja sekös vasta olisikin haitannut.

Tarkoitan tietenkin sitä karvatonta kaksijalkaista apinaa, joka raivaa metsät, asfaltoi niityt ja halkaisee kalliotkin. Varsinaisia haittaeläimiä. Ovat erityisesti kunnostautuneet luonnon muuttamisessa puupelloiksi ja niittyjen muuttamisessa parkkipaikoiksi, mutta silloin niihin voi asetella parkkimittareita ja rahastaa autoistaan riippuvaisia toisia tuhoeläimiä.

Poloiset susihukat ovat tietenkin niiden kepulaisten haittaeläimien mielestä kaikkein haitallisimpia, vaikka eivät olekaan ketään haitanneet, ainakaan hengenvaarallisesti, enää miesmuistiin tai edes aavistuksen sitä pidenpään naismuistiin. Samat hukanlahtaaja-raukat eivät vain suostu tunnustamaan, että hukat tekevät meille palveluksia popsimalla koiria ja hirviä, jotka ovat huomattavasti haitallisempia eläimiä, ainakin ihmishengelle. Mutta looginen päättelykyky ei olekaan edellytyksenä sille, että saa äänensä kuuluviin. Riittää, että on vahva mielipide ja niitä riittää ainakin peräkylän Esson kaffebaarissa asioivilla haittaeläimillä.

-

En yleensä lisää näihin lätinöihin mitään kun ne on kerran postattu mutta nyt on pakko. YLE:n luontovihamielinen propaganda vain lähti hiukkasen lapasesta heidän todetessaan, tietenkin ilman minkäänlaista lähdekritiikkiä, että ilman metsästäjiä, hirvikanta lähtisi kasvamaan kohti taivaita. Hirvittävää kuraa, sanon minä - oikein puistattaa tuo puusilmäisyys. Miten nimittäin luulettte susikannan reagoivan suureen määrään hirviä ja metsästäjien poissaoloon? Aivan. Ei lisättävää. Luonto nyt vain on hoitanut tätä haittaeläimien kantojen kurissapitoa satoja miljoonia vuosia aivan vailla ongelmia. Koska saisimme ihmiskannan kuriin?

Turvassa, kujalla

Varovasti.

Yliopisto pitää huolta omistaan ja suojelee sekä henkilökuntaa että opiskelijoita kaikilta vaaratekijöiltä. Kuten esimeskiksi ajoneuvoilta, jos ovat liikkuvia. Silloin niistä pitää varoittaa toisin kuin ajoneuvoista, jotka eivät liiku. Olkoonkin, että liikkumattomat ajoneuvot nyt ovat lähinnä verrattavissa sellaisiin turhakkeisiin kuin grönlantilaiseen jääkaappikauppiaaseen tai libyalaiseen sateenvarjovuokraamoon, on silti normaalijärjellä varustetuille ihmisille jokseenkin selvää, että tiet on nimenomaisesti rakennettu sitä varten, että ajoneuvot liikkuvat niitä pitkin. Arvostan luonnollisesti ajatusta siitä, että kadut ovat ihmisiä, eivät autoja varten, mutta ihmiskunnan sivistysaste ei vielä riitä kyseisen tosiasian havaitsemisee ja siksi ajoneuvot liikkuvat latkossakin asfaltoiduilla ja kiiltävillä merkeillä varustetuilla kaistaleilla maata. Ja on täysin totta, että on vaarallista mennä hortoilemaan niille esimerkiksi baarista palatessaan - joskin autotiet ovat turvallisempia kuin Turun jokiranta, koska autoilijat saattavat saada yllättävän humaanisuuskohtauksen ja väistää mutta virta vie varmasti.

Kujalla.

Koska haluan minimoida tapaturmien mahdollisuuden, yritän pysytellä mahdollisimman kaukana niistä ikävistä paikoista, missä on "vaarallisia liikkuvia ajoneuvoja". Koetan siis pysytellä kujalla. On turvallisempaa hortoilla keskiviikkohutikassa kotia kohti kun molemmilla puolilla on kätevä aita, johon voi tukeutua sään sattuessa olemaan liian tuulinen viivasuoraan etenemiseen. Joskin silloinkin jää jäljelle joitakin vaaratekijöitä, kuten se, että saa päähänsä kävellä niiden "lyhtypylväiden välistä", sen sijaan, että kiertäisi sen aavistuksen kauempaa. Lyhtypylväät tosin harvemmin tappavat ketään - toisin kuin liikkuvat ajoneuvot, jotka lahtaavat vuosittain 1700 brittiä, joskin uhrimäärä on pudonnut viidestätuhannesta sitten 90-luvun.

Taisin juuri tehdä merkittävän havainnon. Britanniassa kuolee vuosittain 27 ihmistä liikenteessä miljoonaa asukasta kohti, kun taas Suomessa vastaava luku on 47. Tämä taitaakin olla ensimmäinen koskaan havaitsemani asia, jossa tämä imperialismin kehto ja hauta on Suomea sivistyneempi. Olen siis lahes kaksi kertaa paremmassa turvassa hortoillessani baarista kotiin täällä kuin suomalaisparat. Lämmittää kovasti mieltä nauttiessani illalla Trooperia, tuota maailman kliseisintä mallasjuomaa keskustan kapakassa. Siitä ei voi kieltäytyä yksikään rockmusiikkia kuunnellut setämies.

Trooper.

Seuraava tekosyy

Maailmassa on taas niin valtavasti ihmeellisiä asioita, että joskus tällä imperialismin kyllästämällä saarella istuessaan on aivan pakko koettaa jäsennellä niitä mielessään ja asettaa niitä kontekstiinsa. Yksi sellainen on tämä "islamilainen" valtio (lainausmerkeissä, koska kyseisen uskonnon kanssa asialla ei ole mitään tekemistä - kunhan vain vallanhimossaan koettavat saada itselleen alamaisia), joka vie länsimaista lehdistöä kuin pässiä narussa (ja twiittaa ahkerammin kuin eräs duracell-pääministeri) yhä kiihtyvällä tahdilla. Koetetaan kokeeksi miettiä miksi yhdet uskonnolliset hullut yhdessä maailman kolkassa saavat niin paljon palstatilaa. Sivuutan kuitenkin aivan aluksi sen, että kehtaavat ilkimykset kyseenalaistaa brittien karttaan rajoiksi vetämiään viivoja, koska maassa on jo totuttu siihen, että imperiumin romahduksen jälkeen ihmisillä tulee tarpeita muokata niitä karttapallon viivoja ihan kohtuullisen rankallakin kädellä, kuten intialaiset tietävät.

Uudet rajat.

Ainakin murhaavat paljon ihmisiä siellä Syyrian ja Irakin syrjäseudulla. Aivan varmasti se on tuomittavaa ja YK:nkin puolelta on kuulunut ääniä, että kyseessä saattaa olla joidenkin vähemmistöjen kansanmurha. Mutta naapurissa on meneillään kansanmurha ilman konditionaalia (ainakin jokaisen riippumattoman tarkkailijan mukaan) ja vieläpä länsimaisten hallitusten tukemana (muistanpa suomalaistenkin yritysten myyneen sotatarvikkeita kansanmurhaa tukemaan, olisiko se aika lopettaa?). Se puolestaan ei kiinnosta mediaa muutoin kuin kerran kesässä ja poliitikot kilpailevat siitä kuka tukee Israelin fasistihallintoa vankimmin, joten kansanmurha sinällään ei voi olla mielenkiinnon ja tuomitsemisinnon syy. Ja länsimailla nyt muutenkin on synkkä historia murhanhimoisten diktaattoreiden tukemisessa ja ihmisten tappamisessa, joten humanitääriset syyt voi unohtaa heti kättelyssä. Mieleen tulee eräskin irakilaisten massamurha estämällä lääkkeiden toimitukset maahan - ainakin puolimijoonaa kuollutta, puolet heistä lapsia, ja pakotteilla oli vankka länsihallitusten tuki koska Saddam oli ikävä setä, joka ei totellut käskyjä (sitä ennen Saddam oli mukava kaveri, koska totteli käskyjä ja osti kurdien kaasuttamiseen ainekset länsimaista). Jos palestiinalaisten kansanmurha (josta israelilaispoliitikot avoimesti puhuvat, joten en näe syytä epäillä) ei kelpaa esimerkiksi, niin voin heittää toiseksi esimerkiksi vaikkapa Ruandan, jossa viisi miljoonaa ruumista ei saanut ainuttakaan länsimaista johtajaa edes räpäyttämään silmiään, koska eivät aikoinaan nähneet "humanitäärisen väliintulon" (eli maan pommittamisen kivikaudelle) olevan tarpeeksi tuottoisaa ryöstettävien luonnonvarojen puuttuessa. Ja olivat sitäpaitsi niitä hassun värisiä epäihmisiä, joilla ei ollut edes rahaa ostaa kunnon aseita, vaan tyytyivät viidakkoveitsiin tappopuuhissaan.

Mutta ehkäpä näitä "islamisteja" pidetään mediassa esillä, koska ovat poikkeuksellisen murhanhimoisia (tai oikeastaan unohdetaan murhanhimoisuus tässä vaiheessa, koska eivät pärjää USA:lle tai Britannialle millään mittarilla - eivät ainakaan ruumiiden määrässä) ja julmia, koska menivät ja leikkasivat amerikkalaisreportterilta pään irti. Mutta samaan aikaan viimeisen kuukauden kuluessa saudit leikkasivat parikymmentä päätä "terroristeilta" tai niiksi epäillyiltä (kyseessä on mukava termi, koska kaikki ikävät ihmiset voi nimetä terroriiteiksi ja sitten teloittaa ilman oikeudenkäyhtiä, kuten brittien ja amerikkalaisten esimerkki osoittaa jo toista vuosikymmentä), ja saudit ovat kivoja kirkkanvalkeisiin kivoihin kaapuihin ja hassuihin huiveihin pukeutuneita kivasti öljyä kauppaavia ja aseita ostelevia setiä, joten ei se mestaaminen kenestäkään tee julmaa. Eikä syynä voi olla sekään tosiasia, että kyseessä oli reportteri, koska amerikkalaisilla ja briteillä on kiusallinen tilasto Irakin miehityksen ajalta, jolloin lahtasivat tahallisesti runsaat kymmenkunta kyseisen ammattikunnan edustajaa (mitäs tekivät juttuja siviilejä ampuvista sotilaista), mikä ei kiinnostanut juuri ketään. Sekään ei siis tee näistä kalifaatiksi kalifaatin paikalle havittelevista sapelinkalistelijoista mitenkään erikoisia (puhumattakaan siitä, että miehen USA:n kansallisuus olisi syynä - amerikkalaisille ei tule omantunnontuskia omien maanmiehiestensä lahtaamisesta tai muutoin muuttaisivat ironisesti lähi-itää muistuttavaa mutta huomattavasti "islamisteja" murhaavampaa asekulttuuriaan, jossa vaikkapa yhdeksänvuotiaalle voi laittaa konepistoolin käteen).

Jäljelle jää vain yksi selitys. Irakin ja Syyrian "islamistit" eivät suostu tanssimaan länsimaisten pillien mukaan, joten heitä on vastustettava valjastamalla mediakonsernien koko propagandakoneisto uuteen sodanlietsontaan (muutoin ase- ja raaka-ainemarkkinoilla tulee laskukausi ja se ei ole hyvä asia bisneksen kannalta). Vai miksi muutoin Tony "massamurhaaja" Blair peräänkuuluttaisi, että Irakin miehitys meni pieleen, joten se on korjattava uudella miehityksellä (rauhanlähettilään kassavirta pienenisi kiusallisesti, jos hän oikeasti hoitaisi hommansa ja rauha saapuisi). Muutakaan tekosyytä en keksi, koska sotarummut ovat pärisseet jo parin vuoden ajan ja ohjuskauppiaat lobbaavat hallituksia sotatanssiin minkä ehtivät - ja pommit saadaan matkaan kunhan keksitään sopiva tekosyy, jolla homma myydään oman maan lammaskatraalle (eli äänestäjille). Ja riippumattomana todistuskappaleena toimivat tuomitsevat kommentit länsimaiden hallinnoista kun Arabiemiraatit pommittivat hävittäjillään Libyan vastaavia "islamisteja". "Moinen vaarantaa maan demokratiakehityksen" kun taas Ranskan ja Britannian rauhanpommit pari vuotta sitten tekivät maasta välimerellisen paratiisin, eivätkä edes tappaneet montaa tuhatta siviiliä. Kuka hemmetti antoi luvan tappaa ihmisiä pommeilla kutsumatta meitä kekkereihin mukaan?

Osasyynä on tietenkin se, että tarvitaan iso paha vihollinen (sota huumeita vastaan, sota rikollisuutta vastaan, sota terroria vastaan, seuraavaksi luultavasti noitavainot tai jotakin muuta aivan yhtä hyödyllistä), jotta poliittisen eliitin omat bisnekset jäisivät huomiotta - ja kätevästi "islamistit" saavat kaupan päälle rekrytointiapua kun humanitääriset pommit taas kohta lentävät tuhannen ja yhden yön maan iltataivaalla ja vain muutaman julkisesta kukkarosta asebisneksen laariin kavalletun dollarin tähden. Kaikkein suurin mysteeri onkin kuinka kauan länsimaiden näennäissivistyneet asukkaat jaksavat katsoa plutokratioidensa murhan- ja vallanhimoa. Pari tuhatta Irakissa riehuvaa arabia on sen rinnalla lähinnä naurettava pikku juttu.

Rautalangasta

Lasku.

Mitä tapahtuu, kun britti saa käsiinsä kuvassa näkyvän laskun? Ensin iskee paniikki ja sitten soitetaan hätäpäissään firman puhelinkeskukseen, jossa skotlantilainen naisääni vastaa jo tunnin jonotuksen jälkeen ja koettaa selittää kelvottomalla englanninkielellä mistä on kyse. 

   - Hyvää päivää, miten voin auttaa? 
   - Päivää. Tuota, kun sain tällaisen laskun ja sitä tässä vain kyselisin, että mitäköhän minun nyt pitäisi tehdä?
   - No antakaas kun autan. Minkähänlaisesta laskusta tässä on kysymys? 
   - Tässä lukee teidän firmanne nimi ja minulle tämä on lähetetty. Mutta sitten sanotaan, että olen velkaa £0.00 ja minä tässä ihmettelin, että mitä minun nyt pitäisi tehdä?
- Selvä. Se tarkoittaa luultavasti sitä, että teidän ei tarvitse maksaa penniäkään tällä kertaa. Onko teidän kaasun kulutuksenne ollut olematonta viime aikoina? 
- No tuota en minä nyt tiedä... en minä nyt kyllä ole kovinkaan paljon varmasti käyttänyt kun olin sukuloimassa tuolla maaseudulla koko alkukesän ja sitten matkustin...
   - Selvä! Asia on selvä. Teidän ei siis tarvitse maksaa mitään.
   - Jaa, no mutta mitäs minun nyt sitten pitäisi tehdä? 
   - Teidän ei tarvitse tehdä mitään. Asia on kunnossa, kiitos soitostanne. 
   - ... 

Toisaalta kuvan mukaisi laskuja on ihan mukava saada. En vain ymmärrä miksi nollalaskuja lähetetään kenellekään (tietenkin kyseessä on aukko ymmärryksessäni, koska yrityksethän eivät koskaan tee mitään tarpeetonta kuten uusliberaalin kapitalismin kannattajat vannovat). Ja miksi niissä lukee rautalangasta (tai ratakiskosta tässä tapauksessa) väännettynä, että laskua, joka summa on £0.00 ei tarvitse maksaa? No tietenkin ihan vain siksi, että keskiverto brittikin ymmärtäisi. Populaation matemaattiset suoritukset menevät jatkuvasti nollalla jakamiseksi ja omenoiden ja appelsiinien summaamiseksi, joten en jaksa olla edes kovin yllättynyt.

Mutta ei siellä yritysmaailmassakaan ole niitä kaikista terävimpiä kyniä penaalissa. Olisin kyllä kiinnostunut pienentämään laskuani entisestään mutten usko, että kyseinen kaasufirma suostuu moiseen - se kun tarkoittaisi, että maksaisivat minulle siitä kunniasta, että ole suostunut heidän asiakkaakseen.

Anarkistit

Ne ikävät anarkistit riehuvat nykyään joka paikassa, heittelevät polttopulloja ja kivittävät poliiseja. Paitsi, että Yhdysvaltojen Fergusonissa mokoma touhu loppui kuin seinään kun puolisotilaalliset poliisivoimat ottivat käyttöönsä väestön hallintaan tarkoitetut tarkka-ampujat, panssariajoneuvot ja kumiluodit yhdessä kyynelkaasun kanssa. Kun aseita on enemmän kuin laki sallii (silloin tietenkin muutetaan lakia), niin niille on keksittävä myös käyttötarkoituksia tai muuten niihin ei saa enää rahoitusta seuraavassa budjetissa. Ja se selittääkin maan luisumisen muiden fasistivaltioiden joukkoon niin lehdistönvapaudessa, jossa Amerkan Yhdysvallat on hiukan Romaniaa ja Papua-uusi Guineaa heikompi mutta päihittää juuri ja juuri sentään sellaiset vapauden majakat kuin Nigerin ja Haitin, kuin yhteiskunnan militarisoinnissa (jopa Yhdysvaltojen verovirastolla ja ilmatieteen laitoksella on oma SWAT erikoisjoukko - en edes uskalla arvailla miksi).

Kuvainnollista.

Puolalaiset anarkistit ovat tottuneet huomattavasti vapaampaan yhteiskuntaan (historian suurta ironiaa kun ajattelee kummalla puolella rautaesirippua maa makasi), jossa lehdistönvapaus on samaa tasoa kuin Kanadassa tai Irlannissa ja jossa pahaa oloa puretaan väkivallattomasti maalaamalla talojen seiniin kuvia. Ei aio koettaa tulkita tuon maalauksen sanomaa mutta sen taustalla on varmasti suuria ajatuksia ja viiltävää yhteiskunnallista kritiikkiä. Yhdysvalloissa sen maalaajat olisi todennäköisesti ammuttu poliisin toimesta - tai ainakin lavastettu terroristeiksi CIA:n peiteoperaatiossa, joitden tarkoituksena on toimittaa satunnaisesti valitulle herkälle mielelle niin räjähteet kuin toimintasuunnitelmakin, jotta voidaan sitten sanoa, että suuri terrori-isku tuli estettyä ja paha terroristi mätänee Guantanamossa lopun ikäänsä mutta vain ihan pikkuisen kidutettuna.

Seinämaalaus.

Itse taidan olla hiukan enemmän sellainen ikävä anarkisti, koska haluan, että ihmiset saavat päättää omista asioistaan mahdollisimman vapaasti kunhan eivät vahingoita ketään. Itse asiassa, olen sellainen anarkistivassarihippi ainakin amerikkalaisella mittapuulla, joka on skaalattu muistuttamaan sosialismia rikkaimmalle prosentille mutta kivikovaa kapitalismia kaikille sitä köyhemmille. Hemmetti, olen vasemmistolaisempi kuin Gandhi tai Dalai Lama ja liberaalimpi kuin juuri kukaan tunnettu poliittinen vaikuttaja Mandela mukaan lukien (kyseiset herrat tosin elivät huomattavasti konservatiivisemmissa yhteiskunnissa). Jos joku kykenee oleman vasemmistolaisempi (-7.13 pistettä) ja liberaalimpi (-7.03 pistettä), niin kyseessä on varsin vakuuttava suoritus.

En silti koe olevani anarkisti millään tavalla. Mutta poliittisen pelikentän toisen äärilaidan pelurit varmasti kutsuisivat minua sellaiseksi (luultavasti kutsuisivat terroristiksi - kuulenko jo mustien helikopterien pärinän?). Itse kutsuisin oikeistoa, johon testin mukaan kuuluu niin Hu Jintao, Bashar al-Assad, Benjamin Netanyahu kuin Mitt Romneykin (Obama ja Cameron tiukasti kintereillä) lähinnä vaarallisiksi ihmisvihaajiksi, joiden rinnalla Mahmoud Abbas ja Hugo Chavez näyttävät lähinnä mukavilta humanisteilta. Siis ainakin tuon edellämainitun testin mukaan.

Jehoviidakko

Jehoviitat ovat varsinaisia riesoja. He lukevat pienestä kirjastaan toimintaohjeita jokaiseen tilanteeseen, tyrkyttävät ajatuksiaan (eli pääjehoviitan päähän iskostamia hokemia), ja jakelevat mainospostia ohikulkijoille. Häiritsivät mokomat minuakin tehdessäni sosiologian piiriin kuuluvaa tutkimusta siitä minkälaisia takaisunkytkentöjä ja vaikutusmekanismeja näiden jeesustelijoiden ja yhteiskunnan välillä on. Sain selville, että ovat niin marginaalissa, että herra Fermatkin voisi kirjoittaa muutaman todistuksen heidän ja yhteiskunnan väliin, jos eläisi (olisin erityisesti kiinnostunut näkemään sen elegantin todistuksen viimeiselle teoreemalle, jonka todistamiseen meni myöhemmin vuosikausia ja noin sata sivua tiivistä loogista päätelmää).

Jehoviittakuoro.

Menin tosin mittauksia tehdessäni vaikuttamaan mittauskohteeseen, mikä ei tosin ole kovinkaan yllättävää, kuten kvanttimekaanikot hyvin tietävät. Kysyivät mistä olen kotoisin ottaessani kuvia tutkimuskohteesta ja siinä sivussa menin häiritsemään herkkää henkistä tasapainoa toteamalla, että harrastuksiini kuuluu uskonnollisten sekopäiden dokumentointi - siis ihan vain varoittavana esimerkkinä. Eivät osanneet arvostaa, vaan jatkoivat yritystä aivopestä ohikulkevia pikkulapsia, kuten lahkolaisilla aina on tapana.

Oikeastaan kävisi hiukan sääliksi ja kiukuttaisi ellen tietäisi kyseisten lahkolaisten olevan suhteellisen harmittomia niin itselleen kuin muillekin. Lasten aivopesun vain saisi kriminalisoida. Ei voi olla olemassa jehoviittalapsia, muslimilapsia tai juutalaislapsiakaan, koska kyseisiltä lapsilta ei ole asiaa kysytty hahmottamiskyvyn puutteessa. Aivan samalla tavalla kokkarivanhemmille ei synny kokkarilapsia, kepulaisvnhempien lapset eivät ole kepulaislapsia ja vihervassarivanhempien lapset ovat nekin vain lapsia ilman poliittista painolastia. Uskonnollisiin yhteisöihin kuulumiseen pitäisikin asettaa ikäraja, mieluiten kahdeksantoista, koska sitä nuoremmat eivät saa laillisesti sekoittaa päitään muillakaan keinoilla. Luulen tosin, että ihmiskunnan pitää sivistyä vielä tovin ennen kuin lastensuojelu pääsee riittävälle tasolle. Sillä aikaa jehoviitat ja muut sekopäät saavat pelotella lapsia helvetin tulilla ja mörökölleillä aivan laillisesti. En tosin ymmärrä miten toiminta eroaa muusta henkisestä väkivallasta, joka on jo määritelty rangaistavaksi lakipykälissä, ja jonka perusteella kaikki lapsien indoktrinoijat sietäisivät päätyä vähintäänkin viranomaistarkkailuun. Mutta ehkäpä en vain kykene ymmärtämään liian vaikeita asioita.

Teknologian orjat

Teknologia ja hiippalakit.

Mieleeni tuli herra Clarken kuolematon sanonta, jonka mukaan "mitä tahansa riittävän kehittynyttä teknologiaa on mahdotonta erottaa taikuudesta". Puolassa sen sijaan turvaudutaan vanhoihin ja toimivaksi havaittuihin menetelmiin, kuten trollityövoiman häikäilemättömään käyttöön. Trolleille ei tarvitse maksaa paljoakaan palkkaa - mukillinen simaa kerran kesässä pitää ne tyytyväisinä - ja pienen kokonsa vuoksi niitä voi sijoittaa kätevästi vaikkapa pankkiautomaattien sisälle laskemaan rahoja ja antamaan niitä ihmisille pankkikortin tietoja vastaan. Nyt kun asiaa ajattelee, niin trolli parkoja hyväksikäytetään muissakin apinan ajattelukykyä vaativissa suorituksissa, kuten kassakoneen käyttö (Tesco on hyväksikäytön edelläkävijä - yrityksen "automaattikassakoneet" perustuvat samaan trolliperiaatteeseen, simamukit mukaan lukien), pyykin pesu (mikä muukaan niitä vaatteita siellä koneen sisällä jynssää?) tai vaikkapa autoilu (polkevat poloiset niin perhanasti siellä pellin alla).

Itse asiassa, näitä herttaisia tötteröhattuja on kotitalousorjina (ei se simamuki vain vastaa työehtosopimuksen määrittelemää minimipalkkaa) sellainen määrä, että 1800-luvun etelävaltioiden puuvilla plantaasit vaikuttavat oikeastaan ihan kohtuulliselta orja-avusteiselta liiketoiminnalta. Ja kun lehdestä saa taas lukea, että jenkit eliminoivat terrorismista epäiltyjä (suosittu eufemismi ihmisten murhaamiselle) lennokeilla, niin kenen luulette istuvan niiden "robottipommikoneiden" ohjaimissa? Aivan. Ei siellä ole tilaa ihmisille ja nämä menninkäiset tottelevat käskyjä lahdata vauvoja ja vaareja kyselemättä aivan kuten länsimaiset mordernit armeijat tapaavat tehdä. Eivät ole mitään vihervassari-kukkahattutätejä, vaan karskeja lihaasyöviä parrakkaita heterotrolleja, joiden toimintaan voi aina luottaa.

Käyttämäni sylitietokoneen toimintaa on sensijaan vaikeampi hahmottaa, koska se on niin litteä, että trollienkin on vaikea ahtautua sen sisälle koneenkäyttäjiksi. Sanoivat koulussa, että tietokoneet toimivat elektroneilla mutta minä en sellaista kerettiläisyyttä usko. Kaikelaisia tiedeuskovaisten haihatteluita. Seuraavaksi varmaan väittävät, että Maa kiertää Aurinkoa tai jotakin muuta aivan yhtä hullua. Lähetän trollipartion mokomien huijareiden perään, jotta oppivat olemaan.

Yhteiskunnan marginaalissa

Akateemikko.

Kyllä uusliberaaleja näkemyksiä talousteoriasta kannattaa opiskella. On syytä tuntea vihollisen ajatusmaailma, jotta sitä vastaan voi taistella. Tarkoitan siis sitä promillejengiä, joka haluaa rikastuttaa itseään enemmistön kustannuksella. Jengin jäsenet erottaa niistä mopopojista siitä, että käyttävät valkoisia kauluspaitoja ja mustia pukuja nahkaliivien sijaan.

Tonttuparka (vai mikä lienee trolli) ei vain ole ymmärtänyt, että hahmottaakseen talousteorian suuria viitekehyksiä ja kyetäkseen ennustamaan kurssien käyttäytymistä, on ymmärrettävä myös hiukkasen todennäköisyysmatematiikkaa ja tilastotiedettä ja omattava rahtunen loogista päättelykykyä (kuten tunnettua, usean ekonomistin ennustuskyky on samaa luokkaa ilmaan heitetyn kolikon kanssa).

Yksinäinen akateemikko.

Kyseinen trolli ei ole päässyt vielä jännän äärelle, koska jöpöttää vain päivästä toiseen kadunkulmassa ahmimassa akateemista kirjallisuutta. Vaikka tieto lisääkin tuskaa, niin tässä tapauksessa pahimmat kipupisteet löytyvät sosiaaliselta puolelta. Kun kaikki opiskelukaverit ovat lähibaarissa imemässä lagereitaan ja kaatamassa viinaa kitusiinsa, kuten opiskeluelämään kuuluu, on kovin kiusallista havaita olevansa yksin opiskelemassa Keynesiläisiä periaatteita ja muita valtavirtatalousteorian ajatusvirheitä. Ajatusvirhe on tietenkin siinä, että kun havainnot osoittavat teorian vääräksi, sitä ei hylätä kuten tieteessä tehdään, vaan havainnot selitetään vääriksi tai jollakin tavalla poikkeuksellisiksi.

Pallo jalassa.

Mutta on tietenkin parempi olla ajatusmaailmansa vanki kuin oikea sellainen. Kuka sitä nyt ehdoin tahdoin haluaa tiilenpäitä lukemaan, vaikka olis millainen lukutoukka. Trollit nyt vain ovat kovin syrjityssä asemassa keskisessä Sleesiassa - syrjittyinä, unohdettuina ja poliisin mielivallan kohteena. Keskimaassa olisivat asiat paremmin mutta kun lentoliput ovat niin kovin kalliita ja institutionalisoitu syrjintä estää trolliparkoja saamasta edes passia, jotta voisivat poistua maasta laillisin keinoin. Ja sitten ollaankin jo tekemisissä trollikauppiaiden kanssa ja häkkihän siitä heilahtaa, jos sattuu jäämään kiinni.

Vapauden kaipuu.

En haluaisi olla trollina trollin paikalla kaltereiden takana seuraamassa päivästä toiseen kun kauniit ja rohkeat harrastavat pariutumisrituaaleja kadun toisella puolella sijaitsevassa ravitsemusliikkeessä. Rituaaleilla tarkoitan tietenkin tarvetta esitellä vastakkaiselle (tai samalle tai molemmille) sukupuolelle lagerin imemisen tai viinan kitusiin kippaamisen jaloja taitoja. Kyseessä on siis ihmiskunnan universaali rituaali, jota harrastavat niin nuoret ja vanhat kuin köyhät ja rikkaatkin. Trolliparat vain joutuvat turvautumaa viinatrokareiden kotipolttoiseen metanoliseokseen ja näköhän siinä touhussa on vaarassa kuten pohjalaisilla katumarkkinoilla (metanolin lisäksi siksi, että ne näkönsä menettäneet saattavat survoa sen moransa keuhkon sijasta silmään). Ja Sleesiassa poliisi heittää häkkiin trollin kuin trollin, jos sattuvat heilumaan hutikassa julkisella paikalla. Ovat raukat samassa asemassa kuin musta mies Yhdysvalloissa. Päähän potkittuina, yhteiskunnan marginaalissa paskaduunien armoilla ja vailla mahdollisuutta vaikuttaa mihinkään. Kysykää vaikka Barakilta.

Puolalainen perunamaa

Kun puolalaisten suosikkilukemistoon kuuluu "tuhat tapaa valmistaa ruokaa perunasta" (kuulemma joissakin annoksissa saa kerettiläisesti käyttää kaalia tai sipulia), niin voisi kuvitella, että peruna olisi maan suurimpia vientituotteita. Ei aivan, vaikka maa onkin Euroopan suurin perunantuottaja. Natiivit syövät kyseisen herkun pääsääntöisesti ihan itse ja vaikka kasvattavatkin hanakasti lisukkeeksi lisäpottuja, niin kansantalous ei siitä juuri kostu.

Valkoinen tupa ja perunamaa.

Maassa on tapana ostaa pikkuinen pläntti maata kaupungin laidalta ja kuokkia sitä selkä vääränä, kunnes saadaan sadoksi pari matoista herneenpalkoa, haljenneita omenoita ja niitä pottuja. Kuulostaa aivan suomalaiselta, paitsi että puolalaisissa omenoissa on vähemmän madonpuolikkaita. Ja nyt kun veli venäläinen ei enää suostu ostamaan puolta maan omenasadosta, joutuvat raukat syömään omppunsakin ihan itse. Ilmeisesti Puolassa ei ole vielä herätty huomaamaan sitä tosiasiaa, että omenoista voi esimerkiksi tehdä siideriä, jonka ei tarvitse olla laadultaa kovinkaan kummallista, jotta eräs pohjoisen kansa ostaa sitä koritolkulla, jotta voi perjantaisin pyyhkiä holhousyhteiskunnan paineet niskoistaan pienellä sidukkahutikalla.

Kukkaketo.

Kaikkia se kuokkiminen ei tosin kiinnosta aivan samaan malliin. Toisille riittää, että pihalla kasvaa jotakin värikästä, jotta voi sitten sanoa kavereille huhkineensa puutarhassa otsa hiessä (kuten paikalliseen työntekoa arvostavaan kulttuuriin kuuluu), vaikka on todellisuudessa istunut pihavajassa litkimässä votkua ja muita virvoitusjuomia. Kuulostaa edelleenkin niin kovin tutulta touhulta.

Puutarhakuja.

Toiset taas jaksavat särmätä sen puutarhaplänttinsä fiinimmäksi kuin englantilaiset pihanurmikot (eivät englantilaiset niitä kuokkineet - pakottivat siirtomaistaan tuomansa epäihmiset särmäämään niitä nurmikoita). Perunamaa on tuossa vasemmalla, luulisin, tai sitten se on tuolla pensaiden takana. Mene ja tiedä. Siellä jossakin se nyt kuitenkin on. Tai sitten ovat jo poimineet pottunsa ja koettavat hätäpäissään saada uutta satoa. Ei sitä koskaan tiedä, saattavat vaikka loppua kaupoista kuten silloin vanhoina hyvinä aikoina.

Puutarhaeksotiikka.

Jotkut sitten haluavat elvistellä naapureille tuomalla eksoottisia kasveja kitukasvamaan perunapellon paikalle. Se on tuo kaktus tuossa etualalla, joskin itse käsitän eksotiikan aavistuksen toisin. Se ei tarkoita sitä, että salaatin seassa kasvaa pari "erikoisyrttiä" (basilika tai rucola), kuten Suomessa luullaan. Eikä se tarkoita sitäkään, että omenoiden sijaan pihapuusta saa ruttaisia päärynöitä. Se voisi olla sitä, että riippumaton saa kietaistua kahden kookospalmun väliin ja siinä voi sitten loikoilla hörppimässä pina coladaa, joka on valmistettu oman maan ananaista. Tai sitten voi lähteä lomalle etelään. Ei se kookos, ananaksesta puhumattakaan, kuitenkaan kasva Euroopassa kasvihuoneiden ulkopuolella, jos niissäkään.

Väriloisto.

Osaan arvostaa yritystä häivyttää pihan perällä häämöttävä helpotushuone kukkameren väriloistoon. Visuaalinen stimulointi saattaa heikentää herkkyyttä ilmassa leijuville epämiellyttäville aromeille. Nyt se on pakko uskoa, että puolassa kasvaa muutakin kuin perunaa mutta luulisin silti, että perunapelto on piilossa tuolla kukkasten takana, koska suhdannevaihtelut (kuten kommunismin rautakoura, diktatuuri tai valtioliitto) eivät saa vaikuttaa ravinnonsaantiin. Tietävät asian Ukrainassa paremmin (ja Kiovan observatoriossa harkitaan jo vanhaan aikaan palaamista, jolloin henkilökunnalle maksettiin osa palkasta oikeutena kuokkia maaplänttiä laitoksen takana) mutta puolalaisillakin asia on hyvin tuoreessa muistissa. Ehkäpä se omavaraisuus ravinnon suhteen ei sittenkään ole hullumpi ajatus.

Yksinkertaisuus kunniaan.

Arvostan myös ajatusta siitä, että kuokkimisen määrää minimoidaan asettamalla pläntille nurmikko, jolla voi kivasti loikoilla tai järjestää grillaussessioita yksin tai yhdessä. Ja tuossa vajassa voi kätevästi säilyttää niin sen grillin kuin oman pontikkatehtaankin, jotta naapurin ylimäärävihannekset ja hedelmät eivät mene hukkaan. Eipähän tarvitse olla riippuvainen edes paikallisten tislaamoiden valikoimista, vaan janojuomaa riittää aina kavereille asti. Niin, ja se perunamaa on varmasti siellä vajan takana varkailta piilossa.

Uskomattoman uskonnollista

Aivopesulaitos.

Tiedän kyllä, että Britannia ei varsinaisesti ole mikään sivistysmaa mutta siitäkin huolimatta aina silloin tällöin hätkähdän nähdessäni paikallisten puritaanien touhuja. Aivan kuin herra massamurhaaja Tony Blairin touhut eivät olisi jo olleet tarpeeksi epäilyttäviä, mies kunnostautui myös sallimalla valtion tukea kaikenlaisille aivopesulaitoksille, kuten kuvan "aavistuksen verran lasten raiskaamiseen keskittyneen kultin" kouluksi naamioidulle henkiselle kidutuskeskukselle. On ilmeisesti ihan sopivaa, että koulut saavat itse päättää opettavatko lapsille esimerkiksi sellaisia epämiellyttäviä totuuksia kuten evoluutioteoria tai inkvisitio (mikä näkyy myös koulun suorituskyvyssä, yllättäen) mutta sivistysmaassa ihmiset älähtäisivät ja vaatisivat valtion tukiaisten lakkauttamista. Täällä sen sijaan vaaditaan niiden kasvattamista, mistä Suomenkin talebanit, kuten eräskin kyseisen kultin kannattajaksi julistautunut puoluejohtaja, olisivat luultavasti vain tyytyväisiä.

Sinänsä jännää on se, että uskonnollisiin doktriineihin kasvatetut mukulat tuskin pärjäävät kriittistä ajattelua vaativissa asioissa kovinkaan hyvin. Tutkimuksen mukaan satuihin uskomaan opetetut kakarat uskovat satuihin hanakammin kuin toverinsa, joita ei ole opetettu uskomaan satuihin. Mielenkiintoista tässä oli vain se, että asiaan tarvittiin tieteellistä metodia hyväkseen käyttävä tutkimus sen sijaan, että tautologiaa olisi käsitelty vain omana itsenään eli tosiasiana.

Voitaisiinko sopia niin, että natsikortin tapaan, aina kun jotakin asiaa perustellaan johonkin uskontoon liittyvällä doktriinilla, niin asianosainen julistetaan keskustelun hävinneeksi osapuoleksi. Sitä voitaisiin kutsua vaikkapa "hihhulikortiksi", mitä korttia pelaavat osapuolet tuskin hyväksyvät. Annan esimerkin. Jos joku sanoo, että "[lisää tähän vapaavalintainen asia] ei saa tehdä, koska [lisää tähän vapaavalintainen subjektiivinen perustelu, yleensä kiteytyen siihen, että kirjassa sanotaan]", on hän välittömästi hävinnyt keskustelun ja siksi poistettava keskustelijoiden joukosta kykenemättömänä tuomaan keskusteluun minkäänlaista sisältöä. Moni poliitikko vain joutuisi poistetuksi eduskuntasalista niin tiheään, että saattaisivat ryhtyä miettimään miksi ottivan kyseisen homman hoitaakseen, jos kykenisivät siihen peräänkuulutettuun kriittiseen ajatteluun.

Uutisvuoto

Mikä teitä suomalaisia vaivaa (en laske itseäni joukkoon, koska en asu maassa)? Maan arvostetuin uutistoimitus, luulisin ainakin, eli YLE, vaikuttaa vajonneen keltaisen lehdistön tasolle niin sisällöltään kuin ulkoasultaankin. Mistä te saatte uutisenne? Siis ne oikeat uutiset?

Turkkilaisnaiset twiittaavat hymyjään vastalauseena varapääministerin puheille Vaikka joku idiootti meneekin möläyttämään, ettei siveellisen naisen pidä nauraa julkisesti, niin miksi se on uutinen? On erittäin selvää, että turkkilaisten varapääministerien ei pitäisi puhua julkisesti, vaan heidän olisi syytä ryömiä takaisin koloonsa. Mutta kuka haluaa lukea moisesta möläytyksestä uutisissa? Ja noin muuten, turkkilaisten varapääministerien naismaku on myös vähintäänkin kyseenalainen. Sopinee uutiseksi lähinnä naistenlehtien parisuhdeongelma-osioon.

Viimeinen elossa ollut Enola Gayn miehistön jäsen kuollut Jos siitäkin sitten jatkossa uutisoidaan kun viimeinen natsi kuolee, niin ymmärrän ehkä tämänkin massamurhaajien ihannoimisen. Siis en oikeasti ymmärrä alkuunkaan. Mitä hienoa on miehessä, joka noudatti käskyä ja tappoi parisataatuhatta siviiliä? Ja miksi se on uutinen tai edes kiinnostaa muita kuin asehulluja amerikkalaisia, joiden ainoa ratkaisu kaikkiin ongelmiin on tappaminen? Sopii esimerkiksi jonkin sotatarvikekataloogin mainostarkoituksiin. Ihmeellistä murhaamisella fiilistelyä.

Norja saattaa kieltää ulkomaille sotimaan lähtemisen Luulin, että ulkomaille sotimaan lähtemistä kutsutaan hyökkäykseksi. Suomalaisetkin koettivat sitä aikoinaan mutta ulkomailla on toisia miehiä pyssyt kädessä ja pakottavat takaisin. Uutinen tämä olisi ollut noin sata vuotta sitten, kun moista vielä harrastettiin, kun norjalaiset lähtivät sotimaan ulkomaille, kuten esimerkiksi Suomeen. Mutta oikeasti, tiedän kyllä mitä tällä haetaan. Tarkoitus on estää ihmisiä menemästä taistelemaan valitsemansa "terroristijärjestön" riveihin kaukomaille. Käytännössä olen tosin varma, että ainuttakaan IDF:n riveihin palestiinalaisia lahtaamaan lähtevää norjalaista ei ikinä rangaista.

Yhdysvallat kadottanut satojatuhansia aseita Afganistaniin Mitä seuraavaksi? Venäjä on kadottanut ilmatorjuntaohjuksia Ukrainaan ja Kiina on kadottanut parisataatuhatta tiibetiläistä munkkia? Kenelle tuli yllätyksenä? Kyseessä on kustannustehokkain tapa siirtää julkisia varoja aseteollisuudelle. Ja se on koko homman jujuna. Jo britit hukkasivat 1800-luvun puolessa välissä aseita Afganistaniin ja niillä sitten ammuttiin vuosisadan lopulla toisia brittejä, jotka kadottivat sinne uudempia aseita, joilla ammuttiin... Niin. Oliko tämä oikeasti uutisoitava?

Aarnion vangitseminen puntarissa käräjillä - Epäillään nyt myös todistusaineiston vääristelystä Jutussa sanotaan myös, että "Aarnion rikoskumppaniksi epäiltyä rikollispomoa epäillään avunannosta". Ja paavi on katolinen ja karhut kakkivat metsiin. Jos kyseessä on rikollispomo, niin onko syytä enää epäillä? Jos kyseessä taas on epäily, niin miksi kaveria kutsutaan rikollispomoksi? Ehkäpä tässä oli tarkoituksena uutisoida, että poliisitkin tekevät rikoksia. Aivan yhtä hyvin olisi voinut uutisoida, että poliisitkin syövät ja nukkuvat kuten oikeatkin ihmiset.

Hieno uutispäivä. Masennuin ja aion mennä baariin kokoamaan itseni, jotta uskallan lukea uutisia jo heti perään ensi vuonna.

Kauppasaarto paikallaan

Olen aina ihmetellyt joidenkin ihmisten puusilmäistä tapaa käyttää tuplastandardeja arvioidessaan Israelin ja palestiinalasiten välistä tragediaa. Yleensä siihen liittyy vahva uskonnollinen painolasti tai jokin muu ideologinen riippakivi, kuten esimerkiksi Hannu Takkula, jonka älykkyydestä kertonee jotakin se, että hänen mielestään kepulaisista on tullut liian liberaaleja (konservatiivisuus ja muutosvastarinta muutenkin on yhteiskunnan syöpä).

Kutistuva Palestiina.

Tyypilliset puusilmäisyydet tiivistyvät Israelia fanittavien sekopäiden kommentteihin "mitä itse tekisit, jos niskaasi sataisi raketteja?", "Israel ei miehitä Gazan kaistaletta" ja "Israelilla on oikeus itsepuolustukseen". Ensinnäkin, Gazan piiritys on sotatoimi, jolloin Gazan asukkailla on oikeus puolustautua (kansainvälisen lain mukaan). Jos aseena on raketteja, niitä käytetään. Jos aseena olisi vain kiviä, Israelin sotilaat tappaisivat kiviä heitteleviä palestiinalaisia (ai mutta niinhän ne tekevätkin). Israel miehittää Gazaa, koska alueen asukkailla ei ole oikeutta hallinnoida ilmatilaansa, merialueitaan, tai edes rajojaan, joiden lähettyvillä IDF:n sotilaan ampuvat armotta kaikki liian lähelle eksyvät vauvasta vaariin. Enkä ole koskaan kuullut kenenkään sanovan, ettei Israelilla olisi oikeutta itsepuolustukseen. Ilmeisesti samaa oikeutta ei suoda jatkuvien sotatoimien kohteena oleville palestiinalaisille. Viisas mies sanoi joskus, että "terrorismi on sitä mitä he tekevät meille, ei koskaan sitä mitä me teemme heille." Uskaltaisiko joku kutsua Israelin valtioterroria siksi mitä se on heidän räjäyttäessään kouluja, sairaaloita ja tappaessaan siinä sivussa YK:n työntekijöitä (tarkoituksella ja tietenkin rangaistuksetta), kuten suomalaiset varmasti muistavat.

Kysyisinkin näiltä Israelin tukijoukoilta (tekninen termi on "hyödyllinen idiootti") mitä itse tekisivät, jos Israel (tai mikä tahansa suosikkivaltio) olisi vastaavan piirityksen kohteena? Mitä tekisit, jos vieraan vallan sotilaat ampuisivat kaikki, jotka uskaltavat paateillaan merelle pari kilometriä kauemmaksi rannasta? Mitä tekisit, jos kansallasi ei olisi oikeutta ilmatilaansa tai rajoihinsa ja jos vieraan vallan sotilaa ampuisivat kaikki, jotka uskaltautuvat paria sataa metriä lähemmäksi rajaa? Mitä tekisit, jos vieraan vallan sotilaan jyräisivät kotisi puskutraktoreilla ja tankeilla betonimurskaksi, ajaisivat sinut pois alueelta ja rakentaisivat aidan estämään pääsysi takaisin? Mitä tekisit, jos vieraan vallan sotilaan tappaisivat tai sieppaisivat sukulaisiasi ja ystäviäsi kidutettavaksi salaisiin vankiloihin? Miten kahden valtion malli voisi edes periaatteessa olla mahdollinen kun palestiinalaisilla ei ole enää mahdollisuuksia yhtenäiseen maa-alueeseen (länsimaisen propagandan asteen näkee siitä, että mediassa käytetään aina kuvan kolmatta karttaa, vaikka todellisuus on täysin toinen)?

Olen osittain samaa mieltä Tuomiojan kanssa (eri mieltä olen hänen määritelmästään terrorijärjestölle - haluaisin nähdä objektiivisen määritelmän, joka ei pidä sisällään niin Israelia kuin Yhdysvaltojakin). Israel on asetettava kauppasaartoon ja varsinkin aseiden vientikieltoon. Ja ei, toisin kuin israelilaiset itkevät, tämän ääneen sanominen ei tee minusta antisemitistiä. Ja aivan turha lähettää konferenssikutsuja, en aio astua jalallani mokomaan apartheidvaltioon. Enkä ole tämän päätöksen kanssa yksin. Israelilaiset sensijaan ovat sitä mieltä, että maan puolustusvoimat ansaitsivat rauhan nobelin palkinnon, koska eivät ole vielä tappaneet kaikkia palestiinalaisia. Sopisi minulle - ovathan sen saaneet sellaisetkin massamurhaajat kuin Kissinger ja eräs Obama.

Ps. Israelin johtajien tarkoitusperät ovat harvinaisen selviä. Maksimi määrä maata ja minimi määrä palestiinalaisia. Voiko sitä enää selvemmin tunnustaa, että kansanmurha on perimmäisenä tarkoituksena.